Kärnän mielestä kyse on näennäisyrittäjyydestä, jonka piirissä työskentelee nykyisin jo arviolta 160 000 henkilöä.
– Näennäisyrittäjyydelle tyypillisiä aloja ovat varsinkin erilaiset palveluammatit kuten parturikampaajat, siivoojat ja tarjoilijat. Jokin aika sitten eräs hollantilainen vuokrafirma etsi työttömiä lentoemäntiä ja stuertteja lomalennoille yrittäjäsuhteeseen halvempien palkkakustannusten toivossa, Kärnä havainnollistaa.
Hän muistuttaa, että mikäli työsuhteen tunnusmerkistö tosiasiallisesti toteutuu, mutta työnantaja teettää työnsä silti esimerkiksi itsensä työllistävien kautta, kyseessä on työlainsäädännön ja työnantajavelvoitteiden merkittävä laiminlyönti. Työntekijä joutuu tällöin monesti tahtomattaan sellaiseen riskinkantajan rooliin, johon hänellä ei ole varaa.
– Maksettavaksi tulevat niin eläkemaksut kuin vakuutusmaksutkin. Lisäksi arvonlisäverovelvollisuus ja kirjanpito aiheuttavat ylimääräistä taakkaa ja työtä, josta ei makseta korvauksia. Yleensä näennäisyrittäjät ovatkin taloudellisesti huomattavasti heikommassa asemassa kuin tavalliset palkansaajat, Kärnä sanoo.
Lain perusteella työn teettäjä ja työn suorittaja eivät voi keskenään päättää, että heidän välillään olevaa sopimussuhdetta ei pidetä työsuhteena. Vastaavasti osapuolet eivät myöskään voi vapaasti sopia maksettavan korvauksen luonteesta, sillä työehtosopimukset ja pakottava työlainsäädäntö suojaavat työn suorittajaa.
– Näennäisyrittäjyys käsittää vain riskit, mutta ei mahdollisuutta voittoihin, Kärnä sanoo.
