EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.) toteaa, että tässä tullaan yhteen EU:n perusvääristymistä. Kansalliset poliitikot tavoittelevat kotimaassa eri asioita kuin unionissa.
Tämä näkyy EU:n sosiaalisuudessa, jota on haettu vuosikymmeniä. Pietikäinen muistuttaa, että Brysselissä on yritetty taata perusoikeudet kaikille EU-maiden kansalaisille, mutta lainsäädäntö ei ole edennyt.
– Sosiaalinen ulottuvuus on kuulunut koko ajan EU:hun. Mutta kukahan sen on torpannut? Jäsenmaat, Pietikäinen vastaa omaan kysymykseensä.
Samat poliitikot, jotka kotimaan politiikassa vaativat lisää asuntoja ja parempia terveyspalveluja, käyvät Brysselissä torjumassa vastaavat EU-hankkeet ja muut vaatimukset perusoikeuksien vahvistamisesta. Ne loukkaavat suvereenisuutta, he väittävät.
– Mitä enemmän on populisti, sitä törkeämmin vastustaa, Pietikäinen sanoo.
Ja kun poliitikot palaavat Brysselistä kotivaalipiriinsä, he syyttävät EU:ta kaikenlaisesta muustakin, mutta unohtavat mainita, että he itse ovat EU.
Faktat sivuutetaan huoletta
Pietikäinen lämpenee luetellessaan, mistä kaikesta EU:ta syytetään: EU kieltää ilmapallot (ei kiellä, vaan haluaa varoitustekstit) EU kieltää käyrät kurkut (kauppiaat toivoivat sitä), EU kieltää tehokkaat imurit (ei kiellä, vaan vähentää sähkönkulutusta).
– Jopa eduskunnassa olen kuullut väitteitä, että EU vaatii leikkaamaan eläkkeitä. Ja tämä oli jo ennen perussuomalaisia, Pietikäinen sanoo.
Tässä tullaan ilmiöön, joka tunnetaan nimellä post factual politics. Vapaasti käännettynä se merkitsee faktojen sivuuttamista. Käytännössä se tarkoittaa, että poliitikot puhuvat mitä tahansa potaskaa ja jättävät vastuun kuulijalle. Tunneviestintä ohittaa tosiasiat. Kuvaan kuuluu, että toimittajat paljastavat valheita puutteellisesti.
Brexit-äänestyksessä post factual -politiikassa kunnostautui erityisesti Britannian EU-eroa vaatinut Vote Leave -kampanja. Se lupasi paitsi lisätä terveydenhuollon rahoitusta edellä mainitulla 350 miljoonalla punnalla viikossa, myös lopettaa siirtolaisvirran. Kampanja ilmoitti myös, että Britannia pääsee käymään vapaakauppaa muun maailman kanssa, koska EU ei enää estäisi sitä. Väitteet ovat jokseenkin varmasti perättömiä.
– On kiva syyttää EU:ta. Mutta onko viisasta tehdä yhteisten asioiden hoitamisesta vitsi? Kun kolmevuotias leikkii käsikranaatilla, kannattaako yllyttää vetämään sokasta? Pietikäinen harmittelee.
Brexitin jälkilöylyistä kertova juttu on kokonaisuudessaan luettavissa perjantaina 29.7. ilmestyneestä Nykypäivästä.
