Kansanedustaja Juhana Vartiaisen (kok.) mukaan hallituksen tavoitteleman yhteiskuntasopimuksen varsinainen tavoitemuuttuja ovat keskimääräiset työvoimakustannukset. Ne ovat Suomessa liian korkealla suhteessa keskimääräisen työtunnin tuottavuuteen.
– Koska poliittisesti äärihäveliäässä Suomessa ei tohdita puhua kovin suoraan työvoimakustannusten alentamisesta, työajan pidentäminen ansioita nostamatta on nähty yhdeksi keinoksi päämäärän edistämiseksi, Vartiainen kirjoittaa blogissaan.
Työaikajärjestelyt olisivat hänen mukaansa vain yksi keino edetä kohti 5 prosentin tavoitetta. Julkisesta keskustelusta on Vartiaisen mukaan saanut välillä kuvan, että kyse olisi itsessään päämäärästä.
– Samalla keskustelu on täyttynyt maallikkoekonomistien mutu-mielenilmauksista, joissa kaikissa on yleensä sama sanoma: jos työaika pitenee, niin työttömyys lisääntyy ja/tai tuottavuus alenee.
Viime päivinä myös Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on Vartiaisen mukaan liittynyt tähän ”amatööritaloustieteilijöiden kuoroon”. Rinne kertoi lauantaina pelkäävänsä työajan pidentämisen johtavan puoleen miljoonaan uuteen työttömään. Vartiaisen mukaan keskustelu sekoittaa päämäärän ja keinon. Myös kritiikin logiikka on hänen mukaansa ohuella pohjalla.
– Jos työajan piteneminen lisää työttömyyttä, työajan lyhentämisen pitäisi olla keino vähentää työttömyyttä. Talousteoria sen enempää kuin empiiriset kokemuksetkaan eivät tue tällaista johtopäätöstä.
Työvoimakustannuksen alentamisella nähtäisiin sitä vastoin Vartiaisen arvion mukaan hyvin suurella todennäköisyydellä työllisyyttä kohentava vaikutus.
– Mutta myöskään hallituksen yhteiskuntasopimuksen puolustajien ei kannata ajatella, että juuri pysyvä keskimääräisen työajan piteneminen on tavoiteltava tai kovin realistinen sopimustavoite.
Yhteenlaskettu työaika ei Vartiaisen mielestä ylipäänsä ole vapaassa markkinataloudessa sellainen muuttuja, jota hallitus tai järjestöt voisivat pysyvästi suoraan säädellä. Vaikka normityöaikaa muutettaisiinkin, työntekijät ja yritykset muuttaisivat omia järjestelyjään tavalla tai toisella.
– Siksi työaikakeskustelu on paljon melua tyhjästä.
Paljon tärkeämpää Vartiaisen mukaan on lisätä työperäistä maahanmuuttoa, pidentää työuria, purkaa kannustinloukkuja ja alentaa rakenteellista työttömyyttä.
– On silti aivan realistista ajatella, että esimerkiksi pekkaspäivistä ja sunnuntaityön pakollisesta tuplapalkasta luopumalla tai arkipyhiä siirtämällä saataisiin aikaan usean prosenttiyksikön paraneminen kilpailukyvyssä.
