Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen varoittaa Italiaa EU:n velkasääntöjen rikkomisesta.
– On jopa mahdollista, että Kreikan jälkeen Italia on velkasaneerauksen tiellä lähivuosina. Pitää muistaa, että Italian velkasuhde on yli 130 prosenttia, Kanniainen Ylen Ykkösaamussa.
Italia ja Ranska ovat etunenässä vaatineen Euroopan unionin kasvu- ja vakaussopimuksen avaamista. Sopimus velvoittaa euromaita pitämään julkisen velan tason alle 60 prosentissa suhteessa bruttokansantuotteeseen ja julkisen talouden alijäämän alle kolmessa prosentissa suhteessa bkt:hen.
Italia ryhtyi viime viikolla EU:n puheenjohtajamaaksi ja nosti kasvun elvyttämisen unionin päätavoitteeksi.
Kanniainen pitää Euroopan unionin kasvu- ja vakaussopimuksen romuttamista epärealistisena ja populistisena.
– Italiahan on se maa, joka rikkoi viiden ajan 2000-luvulla tätä kolmen prosentin sääntöä. Tämä tuntuu olevan sille jatkoa.
– Minä en usko, että tämä on realistista ja että tätä kautta Italian talous osana eurojärjestelmää voidaan pelastaa.
Italian hallituksen mukaan olemassa olevia sopimuksia ei haluta purkaa, mutta halutaan käyttää paremmin hyväksi niissä jo olemassa olevia joustomahdollisuuksia
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritetään hakea mallia, jossa tuottavia ja kasvua luovia julkisia investointeja ei laskettaisi mukaan julkiseen velkaan.
Kanniainen pitää tätä kuitenkin kasvu- ja vakaussopimuksen rikkomisena. Hänen mukaansa finanssipolitiikalla, eli julkisen menotalouden toimenpitein, ei saada aikaan kasvua.
– Kyllä se kasvu tulee yritystoiminnasta niin Italiassa kuin Suomessa. Jotta yritystoiminta saadaan elpymään, eurojärjestelmän rakennevikoihin olisi puututtava.
– Tällä hetkellä vältetään sisäisiin rakenteisiin puuttumista. Minun katseeni on kohdistunut työmarkkinoihin ja siihen, mitä niille on tehtävissä.
Hänen mielestään Saksa on onnistunut uudistamaan työmarkkinansa, jonka seurauksena maan vienti vetää tuotanto on voimissaan.
– En usko, että eurojärjestelmän elpymistä saadaan aikaan sen enempää finanssipoliittisilla linjauksilla kuin rahapolitiikallakaan. Kyllä ne ovat ne rakenteet, jotka siellä ovat pysyvästi ongelmallisia.
