– Meillä on dramaattinen talouskasvun hidastuminen edessä, sanoo Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola.
Suomen bkt kasvoi vuosina 1995–2008 keskimäärin 3,7 prosenttia vuodessa, kun muissa Euroopan vanhoissa maissa talous kasvoi keskimäärin 1–1,5 prosenttia. Valtiovarainministeriö on arvioinut suhdanne-ennustuksessaan Suomen bkt:n kasvavan 1,2 prosenttia ensi vuonna ja 1,9 prosenttia vuonna 2015.
– Tietysti paljon mukavampaa olisi, jos talous kasvaisi, ei 1–1,5 prosenttia, vaan ehkä 2–2,5 prosenttia vuodessa. Silloin meidän ei tarvitsisi tehdä näitä säästötoimenpiteitä.
Pohjolan mielestä hallituksen rakennepoliittisissa toimissa ei ole kyse talouskasvun tai potentiaalisen tuotannon kiihdyttämisestä, vaan julkisen talouden kestävyysvajeen hoitamisesta.
– Mitä enemmän ihmisiä töissä, sitä enemmän veronmaksajia ja sitä vähemmän tarvetta leikata julkisia menoja. Mutta talouskasvuun sillä ei pitkällä aikavälillä ole vaikutusta. Talouskasvu ei pitkällä aikavälillä tule työmäärän kasvusta. Väite on helppo todistaa sillä, että muutoin ne maat olisivat rikkaita, joissa on paljon ihmisiä, eikä se pääsääntöisesti pidä paikkaansa.
Järkyttävän suuri pudotus
Suomen tuotantopotentiaali ei ole kovin kaukana. Pohjola on laskenut valtiovarainministeriön suhdanne-ennusteiden perusteella, että tuotantokuilu on tänä vuonna -2 prosenttia ja ensi vuonna -1 prosenttia. Tuotantokuilu on kurottu umpeen vuonna 2015, jos valtiovarainministeriön ennuste toteutuu.
Tuotantopotentiaali tulee vastaan sen takia, että Suomen talouden rakenne on voimakkaasti muuttunut eikä vanhasta rakenteesta uuteen siirtyminen ei ole mutkatonta. Teollisuuden bruttokansantuoteosuus on pudonnut kymmenen prosenttiyksikköä 25 prosentista 15 prosenttiin.
– Se on ollut järkyttävän suuri pudotus viimeisen viiden vuoden aikaa. Ne ihmiset, jotka ovat menettäneet työnsä teollisuudessa, eivät varmaan helposti työllisty uusille kasvualoille.
Metsäteollisuus ja elektroniikkateollisuus ovat olleet juuri ne alat, jotka ovat kasvattaneet aiemmin tuottavuutta voimakkaasti.
– Ne toimialat, jotka ovat voimakkaan tuotantokyvyn kasvun luoneet Suomessa, ovat meiltä nyt poistuneet tai ainakin voimakkaasti supistuneet. Jos tekee sellaisen skenaarion, että mitään vastaavaa ei tule tilalle, niin silloin tuotantopotentiaalin kasvu on vain prosentin vuodessa, parhaimmillaan puolitoista, ei kahta tai kahta ja puolta, puhumattakaan kolmesta.
Ei ole pakko alistua
Pohjolan mielestä paukkuja kannattaisi ehdottomasti laittaa tuotantokyvyn kasvattamiseen. Hänen mielestään Suomessa ei ole tarpeeksi ymmärretty sen merkitystä.
– Kun ennen olimme nopean kasvun talous, niin nyt meistä tulee hitaan kasvun talous. Ei siihen ole pakko alistua. Me tiedämme, mistä tuleva kasvu tulee. Ei se tule Talvivaarasta ja luonnonvarojen hyödyntämisestä, vaan se tulee tietotekniikan soveltamisesta.
Pohjola ottaa esimerkiksi älykkään liikenteen. Jorma Ollilan työryhmä esitti raportissaan, että autovero voitaisiin muuttaa kilometriperustaiseksi. Keskustelussa olennaiseksi asiaksi nousi, että sitten pystyttäisiin seuraamaan, missä ihmiset ajelevat.
– Tämä on tyypillinen reaktio. Meillä on tietosuojaan liittyviä kysymyksiä, jotka estävät todella tehokkuutta parantavan innovaation hyödyntämisen. Kyllä yritykset osaavat ottaa innovaatiot käyttöön, jos se on kannattavaa. Yhteiskunnan vaan pitää varmistaa, ettei ole liikaa esteitä sille.
Pohjolan mukaan julkisella puolella esteitä on hirveästi. Hän nostaa esille esimerkiksi julkisen terveydenhuollon tietokannat.
– Meillä on hirveä potentiaali tällä hetkellä tuottavuuden kasvussa, joka liittyy tietotekniikan soveltamiseen. Ja se vain pitäisi nyt osata hyödyntää. Ainakin varmistaa se, ettei olisi esteitä innovaatioille.
