Roger Wessmanin odotukset vaalikauden lopulle eivät ole kovin suuria, koska jo nyt on nähty, että nykyisen hallituskokoonpanon on vaikea päästä yhteisymmärrykseen merkittävistä uusista toimista. Sen sijaan hän suuntaa katseensa eduskuntavaalien jälkeiseen aikaan.
Wessman pitää keskeisenä haasteena julkisten menojen nousua suhteessa bruttokansantuotteeseen ja siitä seuraavaa Suomen kansainvälisesti vertaillen erittäin korkeaa kokonaisveroastetta. Se on valtiovarainministeriön tuoreimman suhdannekatsauksen mukaan nousemassa 46 prosenttiin.
– Siihen pitäisi tarttua, koska kerta kaikkiaan on vaikea nähdä, miten voitaisiin kehittää kilpailukykyistä elinkeinoelämää Suomessa, jos veroaste ja julkisten menojen taso jämähtävät sille tasolle, mihin ne ovat nousemassa, Wessman sanoo Nykypäivän haastattelussa.
Toinen haaste on vanha tuttu työurien pidentäminen, jossa keskeisin palikka on eläkeiän nosto. Nykyinen hallitus on siirtänyt siitä sopimisen työmarkkinaosapuolille, joiden pitäisi saada esitys aikaiseksi syksyyn mennessä. Uudistusten on tarkoitus tulla voimaan vasta vuonna 2017.
Kolmas haaste on se, miten vanhojen yritysten tilalle kehitetään uusia menestyviä yrityksiä korvaamaan menetettyjä työpaikkoja. Wessman kehuu Jyrki Kataisen hallituksen aikaansaamaa yhteisöveron laskua, ja korostaa johdonmukaisuuden tärkeyttä harjoitetussa politiikassa.
Lisää palkkajoustavuutta
Kasvun vauhdittamiseksi Suomessa pitäisi edelleen jatkaa rakenteellisia uudistuksia. Rakenteellisen työttömyyden osuus on Suomessa lisääntynyt, vaikka nykyisen vaalikauden aikana työttömyys on yleisesti ottaen pysynyt suunnilleen samalla tasolla kuin vaalikauden alussa. Samanaikaisesti joillakin aloilla alkaa olla asiantuntijoista pulaa, mutta toisilla aloilla on pikemminkin työn ylitarjontaa. Työmarkkinoiden yhtälö ei toimi, jos palkankorotukset ovat kaikilla toimialoilla yhtä suuria riippumatta tuottavuuskehityksestä.
– Jos halutaan tässä tilanteessa ylläpitää täystyöllisyyttä ja saada kaikki työllistettyä, niin palkkakustannuksiin täytyy saada enemmän joustavuutta, ja se on tietysti poliittisesti hyvin vaikeaa.
Saksa on esimerkkimaa siitä, miten työllisyyttä on saatu parannettua ja työttömyys käännettyä laskuun lisäämällä palkkajoustavuutta.
– Sitä kautta on luotu matalapalkkaisia työpaikkoja. Siinä se kysymys on, että onko matalapalkkainen työpaikka parempi kuin työttömyys, Wessman sanoo.
Hän huomauttaa, että nykyajan haaste on se, että sekä pääoma, työvoima että kuluttajat liikkuvat yhä herkemmin maan rajojen ulkopuolelle. Sekä verotuksen että palkkojen pitää olla kilpailukykyisiä.
– Mahdollisuudet verottaa ilman haitallisia vaikutuksia talouskehitykseen ovat yhä pienempiä. Ennen kaikkea tuloverot ovat tällä hetkellä se kaikkein haitallisin vero, Wessman kiteyttää.
