Taloustieteilijöiden suosiman käsityksen mukaan yhteisvaluutta euro voi pidemmällä tähtäimellä pelastua vain, mikäli sille luodaan yhteisen finanssipolitiikan rakenteet ja siihen sisältyvät tulonsiirrot maista toisiin.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) ja Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (ETLA) toimitusjohtaja Vesa Vihriälä arvioi, että euro voi menestyä myös siten, että markkinamekanismeille annetaan mahdollisuus toimia.
”Liittovaltiomainen rakenne, jossa toteutuu laaja finanssipoliittinen yhteisvastuu ja keskeiset finanssipoliittiset päätökset tehdään eurotasolla, on poliittisesti mahdoton näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa”, Evan perjantaina julkaisemassa Kun paha päivä koittaa -raportissa todetaan.
Vihriälä argumentoi, että olemassa olevien liittovaltioiden kuten Yhdysvaltojen ja Saksan sisällä huomattavasti suurempi rooli shokkien tasoittamisessa on luottomarkkinoiden ja pääomamarkkinoiden toiminnassa kuin liittovaltion elvyttävällä finanssipolitiikalla, jossa heikommin kehittyvät alueet saavat enemmän tukea.
Vihriälä kiinnittää huomiota siihen, että toimivien yksityisten markkinoiden lisäksi Yhdysvalloissa on vahva no bailout -sääntö, joka estää maksuvaikeuksiin joutuneiden osavaltioiden pelastamisen.
”Onhan perussopimuksen no-bailout-artiklan toimivuuden edellytys se, että maa voi jättää velkansa maksamatta: vain tämän uhan vallitessa velanantajilla on intressi rajoittaa jäsenmaan liiallista velkaantumista, eli vain tällöin tavoiteltu markkinakuri toimii”, Vihriälä kirjoittaa.
Raportissa esitetään mekanismin luomista valtioiden järjestäytyneitä velkajärjestelyitä varten. Pankkien ja valtioiden kohtalonyhteyden katkaisemiseksi tarvitaan raportin mukaan pankkiunionia ja pankkien valtionriskien vähentämistä. Riskinjakoa pitää raportin mukaan kehittää edelleen.
”Finanssipoliittista riskinjakoa ei tulisi ulottaa katastrofivakuutusta pidemmälle normaalimpien toimeliaisuuserojen tasaamiseen maiden välillä”, raportissa kuitenkin todetaan.
Vihriälä toteaa, että ”euroalue on toiminut huonosti” ja että ”katastrofin estämiseksi on turvauduttu yhteisvastuuseen tavalla, joka istuu huonosti perussopimuksen henkeen”.
”Konkreettisemmin tarvitaan velkojanvastuuta toteuttava valtioiden velkajärjestelymekanismi samalla kun vahvistetaan pääoma- ja luottomarkkinoiden integraatiota, toteutetaan pankkiunioni kokonaisuudessaan, rajoitetaan pankkien valtioriskejä, lisätään pankkien pääomapuskureita edelleen ja parannetaan kansallisten työmarkkinoiden joustavuutta”, Vihriälä kirjoittaa raportissa.
