Muun muassa elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ei pidä Solidiumin omistuksia Talvivaarassa, Outokummussa ja Rautaruukissa enää puhtaina osakesijoituksina.
Vuonna 2008 poliitikkojen ja valtion pörssiomistusten palomuuriksi perustetun Solidiumin tehtävänä on ”vahvistaa ja vakauttaa kotimaista omistusta kansallisesti tärkeissä yrityksissä ja kasvattaa pitkäjänteisesti omistustensa taloudellista arvoa”.
Alun perin tällä tarkoitettiin lähinnä valtion pörssiyhtiöissä omistamien vähemmistöosuuksien hallinnointia ja niin sanottua ankkuriomistamista strategisesti tärkeissä pörssiyhtiöissä. Tässä tarkoituksessa Solidium muun muassa hankki salkkuunsa islantilaisen sijoittajan valtaaman teleyhtiön Elisan nurkan, kun sen epäiltiin joutuvan venäläisiin käsiin
Tällä hetkellä Solidiumin osakesalkussa on 11 pörssilistattua yhtiötä, joissa kaikissa yhtiö on vähemmistöomistajan roolissa. Se tarkoittaa sitä, että Solidium on yksi omistaja muiden joukossa ja voi vaikuttaa yhtiön edesottamuksiin vain oman omistusosuutensa antamalla äänivallalla. Rahapulaan joutuneessa yhtiössä, kuten Talvivaarassa, valtion suhteellisen pienikin omistus voi nousta ratkaisevaan asemaan yhtiön tulevaisuuden kannalta.
Solidiumin salkussa olevien osakesijoitusten markkina-arvo on nyt noin kahdeksan miljardia euroa.
Murheenkryyni Kainuusta
Yhtiön omistusten suurin murheenkryyni tällä hetkellä on Talvivaaran kaivososakeyhtiö, jossa Solidiumin lähes 150 miljoonan euron sijoitusten arvo on huvennut alle kymmenesosaan. Suuri sijoitusriski Talvivaara ei kuitenkaan ole, sillä sen osuus Solidiumin sijoitusten arvosta on vain 0,2 prosenttia. Sen puoleen Talvivaara voi mennä vaikka nurin.
Muitakin harmin aiheita on, kuten Outokumpu ja Rautaruukki, joiden omistuksista Solidium joutui kirjaamaan yli puolen miljardin euron arvonalennukset kesäkuun tilinpäätökseensä. Valtion sijoitusyhtiö omistaa Outokummusta 21,8 ja Rautaruukista 39,7 prosenttia.
Päättäjät pitävät aika selvänä, ettei nykykuntoinen Talvivaara ole pelkkä finanssisijoitus. Sama koskee – tosin lievemmin ilmaistuna – myös Outokumpua ja Rautaruukkia.
Teoria ja käytäntö
Sijoitusstrategian perusteella Solidiumin tekemiin sijoituksiin ei liity – tai ei ainakaan pitäisi liittyä – elinkeinopoliittisia syitä, tukiluontoisuutta eikä kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Lupauksensa mukaan Solidium ei myöskään sijoita yhtiöihin, joiden rahoitusasema tai omistusrakenne ei puolla sijoitusta.
Onko Solidium sitten toiminut sijoituspolitiikkansa mukaisesti, eli kuin mikä tahansa finanssisijoittaja, jonka ainoana tavoitteena on saada omistukselleen niin hyvä tuotto kuin mahdollista osinkoina ja myyntivoittoina? Ainakin Talvivaaraan tehdyissä sijoituksissa voi nähdä vahvan elinkeino- alue- ja työllisyyspoliittisen latauksen.
Viime keväänä Solidium pelasti Talvivaaran velkasaneeraukselta tai konkurssilta osallistumalla kaivosyhtiön 260 miljoonaan euron merkintäetuoikeusantiin yhteensä 47 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi, että yhtiö merkitsi silloista omistustaan vastaavan osuuden uusia osakkeita, se joutui varmistamaan annin onnistumisen 24 miljoonan euron lisäpanostuksella.
Näin Solidiumin omistus Talvivaarassa kasvoi 8,9 prosentista nykyiseen 16,7 prosenttiin, mikä teki siitä kaivosyhtiön suurimman omistajan.
Viime kädessä anteihin osallistumisesta päätettiin hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Hallitusohjelman mukaan Solidiumin kaikki merkittävät ratkaisut on alistettava hallituksen päätettäväksi.
Riski ja vastuu
Toimittiinko tässä Solidiumin sijoituksilta vaadittavin taloudellisin perustein ja ilman elinkeinopoliittisia syitä, on aiheellinen kysymys. Ainakin valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri, kehitysministeri Pekka Haavisto (vihr.) katsoi eduskunnan omistajaohjauskeskustelussa keskiviikkona, että toisin kuin tavalliset sijoittajat, kuten eläkeyhtiöt, Solidium on ottanut riskiä ja vastuuta Talvivaarassa.
Kahdesta suuresta eläkeyhtiöstä Ilmarinen on luopunut kaikista osakkeistaan ja Varma lähes kaikista. Ilmarinen perui merkintäsitoumuksensakin kevään osakeannissa, eikä siis ostanut omistusosuuttaan vastaavaa määrää uusia osakkeita.
Normaalina sijoitusyhtiönä Solidiumkin olisi halutessaan voinut myydä omistuksiaan kesän ja alkusyksyn aikana ennen marraskuun alun tulosvaroituksen aiheuttamaa osakekurssin lopullista romahtamista. Sisäpiirisäännökset estivät kuitenkin kaupankäynnin, koska Solidiumin edustajilla oli Talvivaarasta sellaista tietoa, mitä muilla sijoittajilla ei ollut.
