Ruotsalaisen tohtori Nima Sanandajin teos Scandinavian Unexceptionalism: Culture, Markets and the Failure of Third-Way Socialism on ilmestynyt USA:ssa. Maan demokraatit ovat tulevien presidentinvaalien alla puhuneet paljon pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta.
Kirja osoittaa New American -lehden arvostelun mielestä pitävästi, että pohjoismaiden menestys todellisuudessa pohjautuu aikaan ennen hyvinvointivaltiota. Sen myötä kehitys puolestaan on ollut myös päinvastainen.
Vauraus, korkea elinikä, hyvä terveys ja vähäinen köyhyyden määrä ovat kirjan mukaan hyvinvointivaltiota edeltävän ajan saavutuksia. Jopa tuloeroissa suuri siirtymä kohti ”tasa-arvoa” tapahtui jo vuosina 1870-1950.
Ennen 1960- ja 70-lukuja Ruotsi oli maailman rikkaimpia ja korkeimman talouskasvun maita. Vuosien 1950 ja 2000 välillä sen sijaan Ruotsin väkiluku kasvoi seitsemästä yhdeksään miljoonaan, mutta yksityisen sektorin työpaikkojen kasvu oli lähellä nollaa.
”Vuosien 1870 ja 1936 välillä, jolloin Ruotsia luonnehtivat suhteelliset vapaat markkinat, maa nautti teollistuneen maailman korkeimmasta kasvusta. Innovointi ja yrittäjyys kukoistivat ja tekivät Ruotsista yhden maailman rikkaimmista maista. Tämän jälkeen tuli radikaali sosialidemokraattinen kausi, jota kuvastaa aina laajentuva ja yhä kalliimpi julkinen sektori. Vuosien 1975 ja 1990-luvun puolenvälin välillä Ruotsi putosi maailman neljänneksi rikkaimman maan paikalta sijalle 13”, New American toteaa.
Sanandajin mielestä hyvinvointivaltio vaaransi sellaiset yhteiskunnan normit kuin protestanttinen työetiikka, rehellisyys, sosiaalinen luottamus, yrittäjyys ja innovointi.
Talouden vapauden rajoittaminen esti kasvua eikä uusia menestysyhtiöitä tullut vuosikausiin. Sanandajin mukaan yhtiöiden syntymisen taso 1975-95 oli ”hirvittävä”. Vuonna 2004 todettiin, että jokainen sadasta suurimmasta työllistäneestä yhtiöstä Ruotsissa oli perustettu ennen vuotta 1970.
Samaan aikaan ns. sosiaalinen luottamus mureni. Kirjan mukaan 1981-84 tutkimuksessa 82 prosenttia ruotsalaisista katsoi, ettei ole oikein hankkia perusteettomia sosiaalietuuksia. 2010-14 samaa mieltä oli enää 55 prosenttia. Vuonna 2001 katsoi 44 prosenttia, että työhönsä tyytymättömillä on oikeus pitää omia sairaspäiviä.
Nima Sanandaji siteeraa Ruotsin entistä demarivaltiovarainministeri Bo Ringholmia. Hän sanoi 2002, että OECD:n keskimääräisillä kasvuluvuilla jokaisella ruotsalaisella kotitaloudella olisi ollut 2 700 dollaria kuukaudessa enemmän rahaa.
Kirjan yhteenvedossa todetaan, että ”vasemmalle kallellaan olevat pop-tähdet, poliitikot, journalistit, politiikan kommentaattorit ja akateemikot ovat pitkään ylistäneet Skandinavian maita niiden hyvinvointiturvasta sekä talouden tuloksista ja sosiaalisista tuloksista. On totta, että maat ovat monilla mittareilla menestyksekkäitä.
Skandinavian menestystarina kuitenkin on varhaisempi kuin hyvinvointivaltio. Lisäksi Ruotsi alkoi jäädä jälkeen, kun valtio kasvoi nopeasti 1960-luvulla.”
”Kolmannen tien radikaalin sosialidemokratian aika Skandinaviassa, jota vasemmisto kovasti ihailee, kesti vain 1970-luvun alusta 1990-luvun alkuun. Yritysten perustamisen (vähäinen) määrä kolmannen tien aikana oli kammottava.”
Kirjan mukaan ”monissa analyyseissa Skandinavian maista sekoitetaan syyt ja seuraukset. On hyvin selvää, että monet skandinaavisten yhteiskuntien tavoiteltavista piirteistä kuten alhainen tulojen epätasa-arvo, vähäinen köyhyys ja korkea talouskasvu ovat syntyneet ennen hyvinvointivaltion luomista. On yhtä selvää, että korkea luottamuksen taso niin ikään edelsi valtion korkean kulutuksen ja verotuksen aikaa. Kaikki nämä indikaattorit alkoivat rapistua skandinaavisten hyvinvointiyhteiskuntien ja niiden rahoitukselle tarpeellisen korkeamman verotuksen laajenemisen jälkeen”.
