– Ehdollisten säästöjen tarkoituksena on toimia perälautana, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä linjasi esitellessään tulevan hallituksen säästöohjelmaa valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa keskiviikkona.
Se tarkoittaa, että tulevaan hallitusohjelmaan leivotaan uudelleen sisään vastaava perälauta kuin Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan oli kirjattu. Silloin sitouduttiin tekemään lisäsopeutustoimia, mikäli valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen ei näytä kääntyvän vaalikauden aikana laskuun eikä valtiontalouden alijäämä supistu alle yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Perälautaa tarvittiin, koska kokoomus ei päässyt SDP:n kanssa sopuun riittävistä sopeutustoimista hallitusneuvotteluissa. Lopulta perälauta osoittautui kuolleeksi kirjaimeksi, kun ensin hylättiin alijäämätavoite, ja sitten vaalikauden loppua kohden velkaantumisen taittamisen tavoite lykättiin kauaksi seuraavalle vaalikaudelle.
Nyt velkaantumisen taittamisen tavoite häämöttää jälleen vaalikauden lopussa. Sipilä kertoi tiedotustilaisuudessa, että hallituksen säästöohjelman luvuilla sekä kunta- että valtiontalous ovat vielä vuonna 2019 alijäämäisiä. Tasapaino saavutetaan vuonna 2021. Suunnitelman mukaan yhteensä 10 miljardin euron kestävyysvaje on kurottu umpeen vuoden 2030 paikkeilla. Sitä ennen hallitus tosin ehtii vaihtua vielä ainakin kolme kertaa.
Kiristysruuvi neuvotteluihin
Tällä kertaa tulevalla perälautakirjauksella on kuitenkin enemmän uskottavuutta, sillä hallituspuolueiden puheenjohtajilla on selvä yhteisymmärrys siitä, että kaikki toimet perustuvat valtiovarainministeriön arvioihin sopeutustarpeesta ja kasvusta. Sipilä kertoi säästöohjelman perustuvan arvioon, että talous kasvaa keskimäärin 1,2 prosenttia vuodessa tämän vaalikauden aikana.
Tuleva pääministeri ei kuitenkaan määritellyt, tuleeko ehdollisille säästöille tiettyjä tarkastelupisteitä.
– Työllisyyden ja kasvun edistymiselle on selkeät mittarit ja toimenpiteet lasketaan etukäteen. Jos toimenpiteet, joita lähdetään tekemään, eivät täytä näitä kriteerejä, sitten ehdolliset säästöt astuvat voimaan, Sipilä sanoi.
Työllisyys- ja kasvukorin toimet saattavat olla kytkettävissä tuleviin työmarkkinaratkaisuihin. Vaikka ennen hallitusneuvottelujen aloittamista viritelty yhteiskuntasopimus kariutui, ei ole suljettu pois, että työmarkkinoihin liittyvistä uudistuksista yritettäisiin neuvotella jatkossakin.
Silloin ehdolliset säästöt toimisivat eräänlaisena kiristysruuvina: jos kilpailukykyä parantavista uudistuksista ei päästäisi sopuun, leikkaukset jouduttaisiin toteuttamaan täysimääräisinä budjettileikkauksina. Jos mahdollisen sopimuksen tulokset taas lisäisivät uskottavalla tavalla potentiaalista kasvua ja työllisyyttä, vastalahjaksi voitaisiin tarjota vielä tuloverojen alennuksia.
Optimistisia arvioita
Tällä kertaa ”sopeutusta” ei haeta lainkaan veronkiristyksillä. Viime hallituskaudella valtaosa sopeutuksesta oli verojenkiristyksiä, joiden tulovaikutus jäi joka vuosi arvioitua pienemmäksi. Sitä vaaraa ei nyt ole, sillä säästöt tehdään puhtaasti menopuolelle. Jos budjettikehyksissä pysytään, voidaan kohtalaisen luotettavasti arvioida, että vuonna 2019 menoleikkaukset toteutuvat juuri sen suuruisina kuin on suunniteltu.
Hallituksen säästöohjelman vakuuttavimman rungon muodostavat 4,5 miljardin euron säästöt ja vuoteen 2021 mennessä vaikuttavat rakenneuudistukset.
Sipilä ei toistaiseksi vielä avannut, mitä lyhyen aikavälin rakenneuudistukset voisivat tarkoittaa. Jotta niillä olisi mitattavaa vaikutusta jo vuoden 2021 tasolla, niiden pitää jollain tavalla liittyä lakimuutoksiin, jotka mahdollistavat budjettikehyksen ulkopuolisten menojen supistumisen. Tällaisia menoja ovat muun muassa työttömyysturvamenot, valtion osuus toimeentulotukimenoista, palkkaturva ja asumistuki. Sosiaaliturvan uudistuksilla vaikutettaisiin nimenomaan kehyksen ulkopuolisiin menoihin.
Suurin palikka pidemmän aikavälin uudistuksissa ovat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmään ja niihin kytkeytyviin tuottavuustoimiin liittyvät menot, joilla on ajateltu kurottavan umpeen kestävyysvajetta peräti kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Sote-uudistuksen säästöjä ei havaittane vielä tällä vaalikaudella, ja niiden mahdollistuminen jatkossakin edellyttää valinnanvapauden mahdollistamaa kilpailun lisääntymistä ja vahvempaa ohjausta soten rahoitukseen. Sote-korin säästöihin liittyy siis vielä kohtalaisen paljon epävarmuutta.
– Mitä kauemmaksi mennään, sitä suuremmaksi epävarmuus muotoutuu. On toimia, jotka riippuvat monellakin tapaa talouden kehityksestä, Sipilä tunnusti tiedotustilaisuudessa.
Myös kuntien velvoitteiden vähentäminen mahdollistaa säästöjä kuntatasolla vasta pikku hiljaa. Kuntien velvoitteiden vähentämisellä tavoitellaan yhden miljardin säästöjä vuoteen 2030 mennessä.
Tulevan hallituksen säästöohjelman uskottavuus lepää ennen kaikkea suorien säästötoimien ja lyhyen aikavälin rakenneuudistusten harteilla. Näillä toimilla yhdistettynä työllisyyttä ja kasvua parantaviin uudistuksiin tai ehdollisiin säästöihin 4–5 miljardia euroa saataneen säästettyä vuoteen 2019 mennessä. Ne toimet riittävät valtion velkaantumisen taittamiseen. Julkisen sektorin talouden tasapainottamiseen vuoteen 2021 mennessä ei pitäisi jäädä enää kuin korkeintaan kahden miljardin euron lovi.
Pidemmän aikavälin suhteen taas on välttämätöntä, että sote-uudistus saadaan toteutettua ripeästi. Talouden tarkkailijoiden luottamusta lisää hallitukseen osallistuvien puolueiden sitoutuminen riittävien säästöpäätösten tekemiseen niin, että velkaantuminen saadaan taitettua.
– Strategisen hallitusohjelman ja työskentelyn tavoitteena on toimia ajassa, että luottamus toimii. Jos tarvitaan uusia toimia, niitä tehdään sitten ajassa, Sipilä totesi.
