Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen on pitkäaikainen sosialidemokraatti. Vartiainen kirjoittaa Suomen Kuvalehden Ykkösketju-blogissa, että häneltä on kuitenkin kyselty, tuliko hänestä Ruotsissa ollessaan ”oikeistolainen” tai ”huono sosialidemokraatti”.
Juhana Vartiaisen mukaan taustalla on, että hän puolustaa ”työn tarjontaa kohentavia uudistuksia. Niitä tarvitaan, koska julkistaloutemme muuten vajoaa krooniseen heikkouden tilaan väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heikentyessä”.
Hänen mukaansa eläkeikää on nostettava, työperäistä maahanmuuttoa lisättävä, rakenteellista työttömyyttä alennettava ja työn tekemistä salpaavia kannustinloukkuja purettava. Vasemmisto ja ammattiyhdistysliike taas vastustavat monia noista uudistuksista.
Vartiainen haluaa erottaa toisistaan arvot ja analyysin. ”Arvot määräävät päämäärät, joihin pyrimme. Analyysi puolestaan on kuvaus todellisuudesta ja siitä mekaniikasta, jolla talous toimii”.
Hän on tehnyt kirjoitukseensa vasemmistolaisuutta ja oikeistolaisuutta vapaasti määritellen nelikentän, jossa sijoittaa itsensä ”vasemmistolaisten” arvojen ja ”oikeistolaisen” analyysin ruutuun 3. Siellä ”vieläpä uskon olevani useimpien ekonomistikaverieni hyvässä seurassa. Ruudussa 3 on varmaan markkinahenkisiä vihreitä ja kokoomuslaisia sekä ’oikeistodemareiksi’ haukuttuja”, Juhana Vartiainen kirjoittaa.
”Arvojeni suhteen taidan olla samanlainen perusdemari kuin 90 prosenttia Suomen ja Pohjolan kansalaisista. Pidän pohjoismaista hyvinvointimallia arvokkaana ja olen muiden tapaan sitä mieltä, että yhteiskunnan heikoimmankin arpalipun vetäneen osan pitäisi olla kohtuullinen. Mutta olen myös sitä mieltä, että näitä tavoitteita edistetään parhaiten markkinatalouden keinoin, hyväksymällä globaalin markkinatalouden raamit”, hän perustelee.
”Olen taloustieteilijänä jokseenkin vakuuttunut siitä, että pohjoismaisia arvoja toteutettaisiin Suomessakin nykyistä paremmin astetta markkinaehtoisemmalla talous- ja yhteiskuntapolitiikalla – niin kuin on tehtykin muissa Pohjoismaissa, jotka edelleen tunnetaan maailmalla tasa-arvon mallimaina”.
Juhana Vartiainen toteaa aikovansa ”vastedeskin kohteliaasti puolustaa sekä hyvinvointivaltiota että markkinataloutta. Ja toivotan kaikki poliittista suuntaustaan miettivät suomalaiset mukaan ruutuun 3. Siellä ei ehkä ole isoimmat bileet, mutta taatusti parhaat keskustelut ja argumentit”.
Hänen mukaansa ”eläkeiän alenemisen puolesta aikoinaan taistellut työväenliike sivuuttaa puolestaan käsittämättömän huolettomasti väestön ikääntymisestä aiheutuvan hyvinvointivaltion rahoitusuhan – kuin uskoen, että globaaleilla pääomamarkkinoillakin on löydettävissä ”rikkaiden” pääomanomistajien rahasäkki, josta voi pelkällä edunvalvonnalla hoitaa yltyneen rahoitustarpeen. Tässäkin on kyse puutteellisesta analyysistä, kyvyttömyydestä nähdä sitä, että keskiluokkaisessa Suomessa suunnilleen sama keskiluokka rahoittaa ja saa julkiset palvelut”.
