Hallituksen esitys valtion ensi vuoden talousarvioksi on loppusummaltaan 53,7 miljardia euroa, mikä on miljardin vähemmän kuin kuluvana vuonna. Budjetti pienenee toista vuotta peräkkäin. Näin on viimeksi käynyt Paavo Lipposen (sd.) ensimmäisen hallituksen aikana.
Valtio velkaantuu kuitenkin edelleen. Ensi vuonna uutta lainaa otetaan 4,5 miljardia, mikä on toisaalta lähes kolme miljardia vähemmän kuin tänä vuonna.
Riippumattoman ekonomistin Roger Wessmanin mielestä budjetin loppusumman pieneneminen on verrattain pientä. Lisäksi menojen vähentäminen jarruttaa jonkin verran talouskasvua.
– Tärkeintä on se, että tehdään päätöksiä, jotka pitkällä tähtäimellä pitävät julkisia menoja kurissa. Suurempi huolenaihe on, että vajetta on ensisijaisesi kurottu umpeen verotusta kiristämällä, Wessman sanoo.
Nyt ollaan jo tilanteessa, jossa Suomen veroaste on korkeimpia maailmassa.
– Kysymys on siitä, pystymmekö me kilpailukykyisesti harrastamaa liiketoimintaa tässä maassa, jos verotusta jatkuvasti kiristetään.
Ensi vuonna tulee voimaan kahden miljardin menosäästöt. Vaikka julkisen sektorin menoja on jonkin verran kavennettu tällä vaalikaudella, meno on Wessmanin mukaan jatkunut suurin piirtein muuttumattomana, vaikka taloudessa on tapahtunut notkahdus.
– Se on johtanut siihen, että julkiset menot suhteessa talouteen ovat kasvaneet kestämättömällä tavalla. Siinä mielessä on vääjäämätöntä, että julkiset menot pitää saada kuriin.
Laajalla pensselillä piirrettyjä toiveita
Wessmanin mielestä hallituksen tulisi kohdistaa huomionsa Suomen pitkän aikavälin haasteisiin.
Hänen mielestään hallituksen esittämät pitkän aikavälin suunnitelmat ovat ”laajalla pensselillä piirrettyjä toiveita” sen sijaan, että olisi esitetty konkreettisia toimia, joilla rakenneuudistuksia toteutetaan. Budjettiriihessäkin suurin vääntö on käyty eläke-etuuksista, lapsivähennyksestä ja oppivelvollisuusiän nostosta.
– Hallitus valmistautuu ensi vuoden vaaleihin eikä uusia, rohkeita päätöksiä saada aikaan. Huolestuttavinta on, jos hallitus ei kykene toteuttamaan tai konkretisoimaan niitä asioita, joista on aiemmin sovittu.
Jos suunnitelmista lipsutaan jo heti alkuvaiheessa, se ei Wessmanin mielestä kasvata luottamusta siihen, että rakenneuudistuksia saataisiin toteutettua pitkällä tähtäimellä.
– Silloin vaarana on se, että yritetään paikata julkisen talouden vajetta yhä vaan enemmän veronkorotuksilla, Wessman pelkää.
Näin hallituksen pitäisi tehdä
Verkkouutisten ja Nykypäivän pyynnöstä ekonomisti Roger Wessman listaa kolme asiaa, jotka hallituksen pitäisi tehdä.
Ensiksi Wessmanin mielestä pitäisi laatia suunnitelma siitä, miten pitkällä aikavälillä saadaan julkiset menot laskuun suhteessa bkt:hen. Suunnitelmaan sisältyisi eläkeratkaisu eli eläkeiän nosto ja sen läpikäynti, mitkä asiat kuuluvat julkisen sektorin tehtäviin.
Toiseksi yritystoimintaa pitäisi kannustaa. Lyhyellä tähtäimellä olisi syytä pohtia, voitaisiinko yritysten työllistämiskustannuksia alentaa, eli siirtää verotaakkaa työnverotuksesta eri muodoissa muuhun verotukseen. Myös erilaiset sääntelyt ja lupamenettelyt, jotka vaikeuttavat yritystoimintaa ja nostavat kustannuksia, pitäisi syynätä.
Kolmanneksi pitäisi miettiä työelämän joustavuutta, koska euroalueella perinteistä devalvaatioasetta ei voida käyttää kilpailukyvyn parantamiseen ja lisäksi työelämässä on tapahtumassa rakennemuutos. Wessmanin mielestä se, että kaikilla aloilla palkat nousevat samaan tahtiin, ei ole pitkällä aikavälillä kestävä linja, vaan se johtaa rakenteellisen työttömyyden kasvuun. Lisäksi palkat voisivat joustaa yrityskohtaisesti, jos se on ehtona työpaikkojen säilymiselle.
Erityisesti kolmannen kohdan Wessman tietää olevan poliittisesti mahdoton – ainakin istuvalle hallitukselle.
