Tutkimus on ensimmäinen laatuaan ja se on tehty Rochesterin yliopistossa Yhdysvalloissa professori Miron Zuckermanin johdolla. Yhteenveto tutkimuksista julkaistiin hiljattain tieteellisessä Personality and Social Psychology Review -lehdessä.
Tutkijat tarkastelivat yhteensä 63:a tieteellistä tutkimusta 1920-luvulta aina vuoteen 2012 saakka. He löysivät mielestään luotettavan kielteisen yhteyden älykkyyden ja uskonnollisuuden välillä 53 tutkimuksesta, Independent-lehti kertoo.
Yksi tarkastelluista tutkimuksista oli analyysi 1 500 korkean älykkyysosamäärän (yli 135) omaavan ihmisen uskonkäsityksistä. Tutkimus on aloitettu vuonna 1921, kun henkilöt olivat lapsia ja tutkimus jatkuu edelleen. Uusi tarkastelu osoitti, että mitä suurempi lapsen älykkyysosamäärä on, sitä todennäköisemmin hän kääntää selkänsä uskonnolle, jo varhaisessa vaiheessa.
Toisaalta tarkastelu osoittaa, että mitä suurempi ikääntyneen ihmisen älykkyysosamäärä on, sitä vähemmän todennäköistä on, että hän on uskovainen. Yhtä vahvaa yhteyttä kuin älykkyysosamäärän ja uskon välillä on, tutkijat eivät löytäneet esimerkiksi sukupuolen tai koulutuksen ja uskonnon välillä.
Tutkijoiden mielestä havaitun yhteyden yksi selitys voi olla, se että älykkäät ihmiset ovat vähemmän taipuvaisia uskonnollisille vakaumuksille, koska he yhdistävät itsensä aatteisiin, jotka liittyvät itsehillintään.
Tutkijat määrittelivät älykkyyden kyvykkyydeksi suunnitella, ratkaista ongelmia, ajatella abstraktisti, ymmärtää monimutkaisia asioita, oppia nopeasti ja oppia kokemuksista. Oman tutkimuksensa kritiikiksi tutkijat mainitsivat sen, että siinä on tarkasteltu vain yhtä kyvykkyyden lajia, ei esimerkiksi luovuuden ja tunneälykkyyden muotoja.
