Presidentti Barack Obaman suosio rypee pohjamudissa.
Kesällä valmistuneessa Quinnipiacin yliopiston tutkimuksessa 33 prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että Obama on Yhdysvaltojen huonoin presidentti sitten toisen maailmansodan.
Obaman suosion laskusta kertoo sekin, että peräti 45 prosenttia kyselyyn vastanneista katsoi, että asiat olisivat Yhdysvalloissa paremmin, mikäli haastaja Mitt Romney olisi voittanut vuoden 2012 presidentinvaalit.
Vielä vuonna 2008 Obama nautti liki fanaattisesta suosiosta. Puhetilaisuudet muistuttivat rock-konsertteja ja niin vaikuttajat kuin mediakin lähtivät mukaan Obama-vimmaan.
Daily Caller on kerännyt kovimpia Obamalle tuolloin annettuja suitsutuksia. Ne maalaavat selvän kuvan siitä, kuinka erilainen lähes messiaanisiin mittoihin kohotetun Obaman ja demokraattipuoleen tilanne oli vielä vuonna 2008, kun suuri osa amerikkalaisista uskoi vakaasti Obaman valinnan johtavan luvattuihin muutoksiin.
”Hänet on valittu”
”Hän ei ole lihaksi tullut sana, vaan sanan voitto yli lihan, ihonvärin ja epätoivon. Olen kuullut muiden suurien johtajien ohjaavan meitä kohti parempaa politiikkaa, mutta Obama pystyy parhaimmillaan nostamaan meidän jälleen kohti korkeinta tarkoitustamme. Sinne, missä Amerikka on olemassa kimmeltävänä ihanteena ja missä me, sen kunnioitetut asukkaat, kykenemme saavuttamaan sen, jakamaan sen merkityksen ja osallistumaan sen nousuun korkeuksiin”, tunnettu toimittaja ja kolumnisti Ezra Klein kirjoitti tammikuussa 2008 American Prospectissa.
MSNBC:n uutisankkuri ja politiikan toimittaja Chris Matthews taipui samanlaisiin ylistyksiin helmikuussa. Hän kuvasi, kuinka osa Obamasta uutisointia on selittämätön kihelmöivä tunne, jonka hänen puheidensa kuunteleminen saa aikaan.
Daily Callerin mukaan pohjat ylistyksessä veti kuitenkin sanfranciscolainen kolumnisti Mark Morford, joka totesi kesällä 2008, että Obama ”ei ole oikeasti yksi meistä”.
”Monet henkisesti valveutuneet ihmiset pitävät Obamaa valontuojana. Harvinaisena olentona, jolla on kyky johtaa meidät paitsi uuteen ulkopolitiikkaan tai terveydenhuoltouudistuksiin, mutta myös uuteen tapaan elää tällä planeetalla sekä osallistua ja toimia yhdessä tässä kummallisessa maallisessa kokeessa”, Morford kirjoitti.
Obaman ylistäminen ei rajoittunut pelkästään toimittajiin. Myös moni vaikutusvaltainen amerikkalainen oli vielä muutama vuosi sitten vahvasti muutosta luvanneen presidenttiehdokkaan pauloissa.
Obaman ja hänen kampanjaansa tukeneen mediamoguli Oprah Winfrey yhteisesiintyminen 30 000 ihmisen yleisölle jalkapallostadionilla Etelä-Carolinassa oli kuin suoraan herätysjuhlilta.
”Tarvitsemme johtajan, joka koskettaa sielujamme ja joka saa meidät tuntemaan eri tavalla toisistamme. Sellaisen johtajan, joka muistuttaa meitä, että olemme toistemme vartijoita, että olemme vain niin vahvoja kuin meistä heikoimmat”, Winfrey lausui saarnaavaan sävyyn.
”Hänet on valittu”, Winfrey totesi.
Myös vaikutusvaltainen new age -guru Deepak Chopra ylisti Obamaa. Hänen mukaansa Obama oli ”majakka ja ukkosenjohdatin”, joka kutsui amerikkalaisia näyttämään ”paremman luontonsa”.
Tuki murenee
Rock-tähteys on himmentynyt tasaisesti jo parisen vuotta. Amerikkalaismedian mukaan Obaman visiitit demokraattiehdokkaiden vaalitilaisuuksiin ovat viime aikoina johtaneet peräti republikaanikilpailijoiden kannatuslukujen nousuun.
Lisäksi sosiaalisessa mediassa on kiertänyt kuvia ja videoita, joiden perusteella demokraattikannattajat ovat alkaneet virrata sankoin joukoin ulos kampanjapaikoilta sen jälkeen, kun Obama on aloittanut puheensa.
Amerikkalaiset ovat erityisen tyytymättömiä Obaman talous- ja ulkopolitiikkaan. Myös kiistelty terveydenhuoltouudistus jakaa mielipiteitä. Kaiken kaikkiaan kansa ei katso Obaman kyenneen lunastamaan hänelle asetettuja suuria odotuksia ja jopa aiemmin Obaman takana vahvasti seisoneet 18–29-vuotiaat ovat alkaneet livetä presidentin käsistä.
Viimeisimpien mielipidemittausten perusteella vaikuttaa selvältä, että amerikkalaisäänestäjät tulevat kostamaan tyytymättömyytensä Obamaan demokraateille välivaaleissa. Edustajainhuoneessa enemmistössä olevat republikaanit tarvitsevat senaatin enemmistön nappaamiseksi kuusi lisäpaikkaa.
