Syyrian sota on nostanut Venäjän asemaa kansainvälisessä politiikassa, selviää Syyrian rauhan mahdollisuuksia käsittelevästä Ulkopoliittisen instituutin FIIA Commentista.
– Mutta pitääkseen saavuttamansa valta-aseman Venäjän on pysyttävä Syyriassa. Tässä mielessä Venäjä on jumissa. Ulospääsyä Syyriasta ei ole ennen kuin Venäjä on valmis luopumaan geopoliittisista valtapyrkimyksistään tai joutuu vetäytymään taloudellisista syistä, toteaa vanhempana tutkijana instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa toimiva Wolfgang Mühlberger.
Hänen mukaansa sama pätee käytännössä kaikkiin Syyrian hallituksen liittolaisiin, myös Iraniin ja Hizbollahiin.
Mühlberger korostaa, että Yhdysvallat ja Venäjä voivat alkaa etsiä yhteistä näkemystä Syyrian rauhoittamiseksi vain presidentti Bashar al-Assadin asemaa koskevasta kysymyksestä.
Hänen mukaansa asenteet al-Assadia kohtaan voivat muuttua vain Venäjän tai Iranin aloitteesta.
– Siksi Yhdysvaltain on suostuttava joihinkin niiden vaatimuksista. Ensimmäinen askel olisi se, että Yhdysvallat jättäisi salafijihadistit, kuten Mohammed Alloushin johtaman Jaysh al-Islam -ryhmittymän, pois aseellisia oppositioryhmiä edustavasta Supreme Negotiation Committee -yhteenliittymästä.
– Tämä kannustaisi Syyrian hallintoa palaamaan Genevessä sovittuun rauhanneuvottelumalliin. Yleisesti ottaen vähintään sunnalaiset äärijärjestöt pitäisi jättää pois poliittisista neuvotteluista.
Mühlbergerin mukaan Venäjän pitää painostaa al-Assadia neuvotteluihin ja kompromisseihin, ja Yhdysvaltain on käytettävä vaikutusvaltaansa alueellisiin liittolaisiinsa, jotta nämä lopettavat tukensa kovan linjan jihadistiryhmille.
Mühlberger katsoo, että Syyrian tämän vuoden toisen tulitauon epäonnistuminen on oire konfliktin perimmäisestä luonteesta ja dynamiikasta.
– Ulkopuoliset toimijat eivät kykene sopimaan yhteisestä visiosta konfliktin ratkaisemiseksi, eivätkä lukuisat paikalliset asejoukot ja edustajat halua luopua taisteluasemistaan eivätkä taktisista koalitioistaan, kun sotimisen vaihtoehtona on epävarma poliittinen siirtymävaihe. Sillä välin Syyrian hallitus tarrautuu piittaamattomasti valtaan.
Aselevon keskeiset neuvottelijat syyttelevät toisiaan sopimuksen noudattamatta jättämisestä. Mühlberger korostaa syytöksien perustuvan kahteen tapaukseen: Yhdysvaltain ilmaiskuun Syyrian armeijan asemiin Eufratjoen laaksossa ja Venäjän väitettyyn avustuskuljetuksen pommitukseen Aleppon kaupungin lähellä.
– Viemällä vihanpitonsa taistelukentiltä YK:n turvallisuusneuvostoon Yhdysvallat ja Venäjä kärjistävät konfliktia, vähentävät diplomaattisen ratkaisun mahdollisuuksia ja lisäävät jännitteitä valmiiksi jäätävässä kansainvälisessä ilmapiirissä.
Mühlbergerin mukaan aselevon epäonnistumisella on kahtalaisia seurauksia. Ensinnäkin se on johtanut pidäkkeettömään väkivaltaan, kuten Syyrian hallituksen täysimittaiseen hyökkäykseen Aleppon kaupunkiin.
– Uudelleen leimahtanut taistelu Alepposta osoittaa, että konfliktin osapuolet haluavat keskittyä aseelliseen taisteluun eivätkä halua etsiä kompromissiratkaisua
