Kouvola oli alkuvuoden ja kevään 1918 suuria tapahtumapaikkoja, vaikka paikkakunnan rooli sotakeskuksena on jäänyt hieman tuntemattomaksi. Tärkeä rautatieristeys jäi punaisten haltuun lähimmäksi keskukseksi hallituksen joukkojen Mikkeliä vastaan. Keväällä Kouvolan merkitys korostui, kun punaiset pakenivat kohti itää ja Kymenlaakso jäi heidän viimeiseksi alueekseen.
Kouvola-Koria oli myös eräänlainen punaisten oikeudenkäyttökeskus, ”Suomen ylin sotaoikeus” – tai teloitustuomioistuin. Mirja Turusen Veripellot-kirjan (Atena 2005) siellä teloitettiin sodan aikana 125 henkilöä. Se oli enemmän kuin millään muulla paikkakunnalla.
Eräänlaisena punaisten kauden huipentumana Kouvolassa teloitettiin viisi pappismiestä. Neljä heistä ammuttiin yöllä 20. huhtikuuta 1918 – kun punaiset olivat jo hävinneet sodan – niin sanotulla Tommolan veripellolla. Siellä heidät haudattiin soiseen maahan muiden joukkoon. Viides pappi teloitettiin erikseen.
Kouvolassa tapetut papit olivat Vehkalahden kirkkoherra rovasti Gustaf Taube, 54, Vehkalahden kappalalnen Adolf Manninen, 49, Haminan kirkkoherra Uuno Renvall, 40, Luumäen kappalainen Otto Päiviö, 49, ja Sippolan kansanopiston johtaja Sulo Söyrinki, 29. Suomen sotasurmat -sivustolla kaikkien kuolinsyynä lukee ”murhattu”. Renvallin veli Heikki Renvall oli itsenäisyyssenaatin jäsen.
Punaiset olivat hakeneet rovasti Tauben pappilasta mukaansa jo useita kertoja. Häntä oli vaadittu tunnustamaan kansanvaltuuskunta. Papit oli laitettu siivoamaan esikunnan tiloja, kuorimaan perunoita, nöyryytyksenä tanssimaan ja lumitöihin ihmisten edessä.
Viimeisen kerran Gustaf Taube haettiin 17.-18. huhtikuuta 1918 välisenä yönä. Rohkeana ja lahjakkaana saarnamiehenä pidetty Taube vietiin useiden vangittujen virkamiesten ja muiden kansalaisten kanssa junalla Kouvolaan, jossa he joutuivat pimeään poliisivankilaan. Kopista kerrotaan kuuluneen virren veisuuta ja rukouksia. Illalla vangeilta vietiin rahat ja arvokkaat esineet ja heitä alettiin kuljettaa veripellolle.
Taube oli sanonut menevänsä ilolla kuolemaan, mutta varoittanut punaisia heidän teoistaan. Tarinan mukaan hän oli alkanut puhua rauhoittavasti neljälle teloittajalle, jotka eivät lopulta itkultaan pystyneet ampumaan. Siihen kykeni vasta kolmas ryhmä, joka oli juotettu humalaan.
