Tällä viikolla päättynyt Euroopan unionin ja Afrikan maiden yhteiskokous keräsi Norsunluurannikon pääkaupunkiin Abidjaniin kaikki Afrikan maiden johtajat ja keskeisiä unionin päättäjiä. Järjestyksessään viides kokous määritti uudet suuntaviivat Euroopan unionin ja Afrikan maiden yhteistyöstrategialle. Jatkossa tarkoituksena on painottaa mantereiden välistä kauppaa suoran kehitysavun sijaan.
Yhtenä strategian tavoitteista on luoda 44 miljardin edestä kestävää kehitystä edistäviä eurooppalaisia investointeja Afrikan maihin vuoteen 2020 mennessä. Matkaa muutokseen kuitenkin on vielä. Vuonna 2016 Euroopan unioni ja sen jäsenmaat käyttivät 21 miljardia euroa suoraan kehitysapuun. Vain 3,35 miljardia käytettiin investointeihin kestävän kehityksen edistämiseen, mikä on alle kymmenesosa tavoitetasosta.
Mutta Euroopan unioni ei ole ainoa, joka haluaa edistää investointeja Afrikan mantereen kiihtyvän talouskasvun maissa. Myös Intia ja erityisesti Kiina ovat aktiivisia alueella. Kiinan valtion virallisten lukujen mukaan Kiinan ja Afrikan maiden välisen kaupan arvo onkin jo 160 miljardia euroa vuodessa. Ja kun eri maista tulevat kansainväliset yritykset rynnistävät kehittyville markkinoille, eivät oletetut pelisäännöt ole aina yhteneväisiä.
Koska erityisesti kiinalaisilla valtionomisteisilla yhtiöillä on Kiinan hallinnon takaama erityisasema kotimarkkinoillaan, ovat ne tottuneet toimimaan talouden vetureina ja sitä kautta laittamaan talouskasvun ensimmäiseksi tärkeysjärjestyksessä. The Economist Intelligence Unitin Kiina-asiantuntija Dan Wangin mukaan Afrikan mantereen maiden alhainen kehitysaste antaakin kiinalaisille yrityksille mahdollisuuden olla seuraamatta kansainvälisen kauppayhteisön sääntöjä.
Kiinalaiset yritykset toteuttavat projekteja käyttäen kiinalaisia standardeja, hyödyntäen halpoja kiinalaisia lainoja. Myös projektien kalusto ja työvoima tuodaan idästä. “Itse asiassa monessa tapauksessa Kiina tekee säännöt ja Afrikan maiden on vain toimittava niiden mukaan” Wang kertoo Verkkouutisille.
Mitä kansainvälisen kauppayhteisön kanssa toimimiseen tulee, yleisin kiistan aihe on työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen. Koska Kiinassa ei käytännössä ole ammattiyhdistysliikettä, eivät kiinalaiset yritykset ota niitä huomioon ulkomaillakaan. Kiinalaisissa projekteissa esimerkiksi ylityöt ovat enemmänkin sääntö, kuin poikkeus.
Kiinalaisten projektien edullisempi hinta auttaakin kiinalaisia yrityksiä merkittävästi, kun eri kansainväliset yritykset kilpailevat infrastruktuuriprojektien toteutuksesta. Eikä Kiinan valtion diplomaattisista ulkopolitiikan keinoista ole ainakaan haittaa projekteista neuvoteltaessa. Kaikkein äärimmäisissä tapauksissa kiinalaiset yhtiöt saattavat päästä toteuttamaan infrastruktuuriprojekteja jopa kilpailutuksen ohi, minkä seurauksena vaikkapa uusi pätkä moottoritietä ilmestyy kuin tyhjästä.
Tuleekin viemään aikaa, että kiinalaisten yritysten toimintatavat saadaan sovitettua yhteen kansainvälisen kauppayhteisön standardien kanssa. Mikäli Euroopan unioni haluaakin päästä investointitavoitteeseensa Afrikan mantereella, ei riitä että se neuvottelee investoinneista pelkästään eri Afrikan maiden kanssa.
Teksti: Hannamiina Tanninen
