Talousahdinkoa, korruptiota, huonoa hallintoa ja sotilaallista seikkailupolitiikkaa vastaan on viimeisen viikon aikana osoitettu mieltä ja mellakoitu yli 60 kaupungissa eri puolilla Irania.
Protestien taustalla ovat arvostetun Iranin sisä- ja ulkopolitiikkaan erikoistuneen tutkija Sanam Vakilin mukaan yhtäältä työläiset ja niin sanotut milleniaalit. Käsitteellä viitataan yleensä 1980-luvun alun ja 2000-luvun alkuvuosien välillä syntyneiden ikäryhmään.
Sekä työläiset että milleniaalien joukko ovat pitkään kokeneet tulleensa islamilaisen tasavallan kaltoin kohtelemiksi.
– Työläiset ovat itse asiassa protestoineet ja lakkoilleet jo monta vuotta etenkin vajavaista työvoiman suojelua, työolosuhteita, surkeita ja maksamattomia palkkoja sekä tuloerojen kasvua ja hintojen nousua vastaan, arvostetussa brittiläisessä Chatham House -ajatushautomossa toimiva Vakil sanoo.
Nuoret ovat hänen mukaansa vihaisia niiden näköalojen kapeudesta, joita islamilainen tasavalta heille tarjoaa. Moni heistä kokee, että mitään menetettävää ei ole. Nuorisotyöttömyys on ollut virallistenkin tilastojen mukaan 25 prosentin tasolla, eikä presidentti Hassan Rouhanin ohjelma uusien työpaikkojen luomiseksi ole tuottanut odotettua tulosta.
Vuosi 2009 ei toistu
Vuonna 2009 Iranin islamilaisen tasavallan vakautta koetteli vihreänä liikkeenä tunnettu mielenosoitusten aalto, johon osallistui jopa miljoonia ihmisiä. Tällä kertaa protestit ovat Vakilin mukaan keskittyneet suhteellisen syrjäisiin kaupunkeihin, ja niiden osallistujamäärä on tarkkailijoiden arvioissa toistaiseksi rajoittunut noin 50[nbsp]000:een. Mielenilmaukset ovat kuitenkin laajentuneet eri puolille maata spontaanisti tavalla, jollaista Iranissa ei ole vuoden 1979 vallankumouksen jälkeen aiemmin nähty.
– Nämä protestit, niiden maantieteellinen laajuus ja henkilökohtaiset hyökkäykset ajoivat hallinnon ehdottomasti hämmennyksen valtaan. Presidentti Rouhanin ensimmäinen ja ainoa julkinen reaktio on toistaiseksi ollut rauhanomaisten mielenilmausten hyväksyminen ja samalla kehotus pidättäytyä väkivallasta, Vakil sanoo.
Uskonnollinen johtaja Ali Khamenei ei omassa puheenvuorossaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota protestoijien huolenaiheisiin, vaan vieritti vastuun levottomuuksista Yhdysvalloille ja sen liittolaisille.
Kaava on tuttu, sillä myös Irakin, Syyrian ja Egyptin johtajat ovat jo vuosikymmenten ajan säännöllisesti syyttäneet maidensa sisäisistä levottomuuksista USA:ta ja muita vihamielisiksi leimattuja valtioita.
Presidentti Rouhani ja Iranin parlamentti pyrkivät Vakilin mukaan todennäköisesti tarkistamaan maan budjettia niin, että kansalaisten tarpeisiin kyettäisiin vastaamaan nykyistä paremmin.
Saavuttaakseen todellisia muutoksia Rouhanin tulisi hänen mielestään vahvistaa asemaansa suhteessa niihin valtioelimiin, joita ei ole vaaleilla valittu, ja vaatia lisää läpinäkyvyyttä ja valvontaa.
Jos niin ei tapahdu, Rouhani menettää vähitellen asemansa oikeutuksen, Vakil arvioi.
Kriittisiä hetkiä
Levottomuudet herättävät kysymyksiä Iranin poliittisesta vakaudesta ja maan alueellisen vaikutusvallan uskottavuudesta.
– En usko, että välitöntä muutosta Iranin ulkopolitiikassa kuitenkaan tapahtuisi, Vakil sanoo.
Iranin tuki Syyrialle ja Lähi-idän ei-valtiollisille toimijoille säilynee hänen mukaansa vahvana.
– Hallituksen näkökulmasta vetäytyminen nykyisistä asemista osoittaisi heikkoutta ja johtaisi lisääntyvään painostukseen vastustajien, kuten USA:n, Saudi-Arabian ja Israelin taholta.
Hallinnon viime päivinä koventuneet otteet johtavat Vakilin mukaan todennäköisesti siihen, että protestit kuivuvat vähitellen kokoon. Ainakin tuhat mielenosoittajaa on pidätetty, tietoverkkoyhteyksiä on hidastettu, sosiaalisen median kanavia suljettu ja useita kaupunkeja asetettu tehostettuun valvontaan.
– Jos mielenilmaukset ensi viikolla yhä jatkuisivat, hallinnolta voi odottaa aiempaa kovakätisempää vastausta, Vakil kiteyttää.
Sanam Vakilin kommentit ovat luettavissa kokonaisuudessaan Chatham Housen verkkosivuilta.
