Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén kirjoittaa Puheenvuorossa Juho Saaren johtaman eriarvoisyystyöryhmän loppuraportista.
– En edes ole päässyt selville, mitä eriarvoisuuden vastakohta, tasa-arvoisuus poliitikkojen ja sosiologien mielestä konkreettisesti tarkoittaa. Sitäkö, että kaikilla on samat tulot, sama koulutus ja sama onnellisuuden taso? Ovatko nämä tavoitteet riippumatta omista ponnistuksista ja pyrkimyksistä? Luulisi, että jos tavoitteena todella on eriarvoisuuden kitkeminen, ainakin tavoite jotenkin täsmennettäisiin, Matti Virén toteaa.
Hänen mukaansa on hieman hämmentävää, että raportissa puhutaan paljon tuloloukuista (”ei kannata mennä töihin koska tuet ovat suuremmat”) ja siitä, etteivät maahanmuuttajat ”kotoudu” ja pääse kunnolla työelämään.
– Samanaikaisesti kuitenkin poliitikot pitävät suurta ääntä siitä, että työvoimasta on kova pula ja työlle ei löydy tekijää. Tällaisessa tilanteessa tulee ensimmäiseksi mieleen, että ehkä tuet ovat liian suuria, eikä suinkaan se että tuet ovat liian pieniä tai julkisen vallan panostus on liian pientä, Viren katsoo.
– Toki on järkevää yrittää poistaa tuloloukkuihin liittyviä kakkien absurdeimpia piirteitä (niitä joissa marginaalivero hipoo, tai jopa ylittää 100 prosenttia). Mutta tuloloukkuongelma on paljon suurempi kuin muutaman kymmenen euron lisän kuukausituloihin kuukaudessa (mitä ehdotetut muutokset itse asiassa edustavat).
– Perusongelmahan tuloloukuissa on se, että etuudet ovat liian suuria suhteessa palkkoihin ja verotus on ylipäätään liian kireää. Näihin ongelmiin ei ole mitään muuta ratkaisua kuin julkisten menojen supistaminen. Jos julkisten menojen BKT-suhde lähentelee 60 prosenttia, tuloloukuista ei millään järjestelmällä päästä eroon. Loukut vain siirtyvät paikasta toiseen.
Hänen mukaansa kaikki raportin suositukset noudattavat ”tutuksi tullutta perusideologiaa, jossa valtio on se pelastava enkeli”.
– Se tehostaa, kehittää, parantaa, edistää……. Esimerkiksi: ”siirrytään porrastetusti koko ikäluokan kattavaan 5-vuotiaana alkavaan varhaiskasvatukseen”. Maksaa vain 100 miljoonaa euroa. Kuluu hieman kategoriaan kuin kaikille ilmaiset sähköpyörät ja ilmainen ehkäisy.
– Koska yhteiskunnan tukien (tulonsiirtojen) anominen koetaan alentavana ja koska tukien vajaakäyttö on suuri ongelma, on tukien saaminen tehtävä mahdollisimman helpoksi (yksi anomus, yksi luukku). Kaikilla asioilla vaan on yleensä se toinen puoli. Luulisi jotain opittavan siitä menokehityksestä, joka liittyi toimeentulotuen perusosan maksamisen siirtymiseen KELAlle. En tiedä, onko niin ylentävää maksattaa suomalaisen hyvinvointivaltion kustannuksia ulkomaisella velkarahalla.
Sosiologien ratkaisu eriarvoistumiseen on professorien mukaan kautta aikojen ollut yksinkertainen: kiristetään verotusta ja annetaan rahaa köyhille. Kun annetaan riittävästi rahaa, niin köyhyys poistuu.
– Ajatuksena on, että verotuksen ja julkisten menojen tasolla ei ole mitään vaikutusta hyvinvoinnin kasvuun (verotukseen ei liity mitään hyvinvointitappioita – oli verotus miten kireää tahansa). Yhteiskunnan tulot ovat nollasummapeliä, josta löytyy aina markkinaratkaisua parempia lopputulemia.
Köyhiä on Matti Virénin mukaan paljon, joka tarkoittaa suurta äänestäjien määrää. Rikkaita sen sijaan on vähän, joten heihin kannattaa pitää tai ainakin teeskennellä pitävänsä etäisyyttä.
– Mutta ehkä sittenkin kannattaisi pohtia, mikä pitkässä juoksussa on suurin riski Suomen tapauksella pienelle taloudelle. Mitäpä jos hyvätuloiset jonain päivänä kyllästyvät hyvinvointivaltion maksumiehen rooliin. Eikö se ole vain hyvä? Silloinhan me päästään tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Sellaiseen, jossa kaikilla on yhtä vähän rahaa.
Professori kommentoi lopuksi kuitenkin, että tällainen sarkasmi on ”pötypuhetta”.
