Vuoden 2015 lopulla todistettiin Suomessa hämmentäviä asioita, kun EU:n komissio oli valmistelemassa esitystä aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun direktiivin muuttamisesta. Pariisin terrori-iskut olivat vielä tuoreessa muistissa ja se oli varmasti omiaan jouduttamaan direktiivin hyväksymistä.
Komission alkuperäinen esitys olisi tarkoittanut käytännössä sitä, että nykyinen vapaaehtoisen maanpuolustustyön ampumaharrastus olisi loppunut kokonaan. Lisäksi se olisi hankaloittanut metsästyksen- ja muun aseharrastuksen harjoittamista huomattavasti. Kielto olisi aiheuttanut mittaamatonta haittaa Suomen reserviläistoimintaan nojaavalle maanpuolustukselle. Kovan työn ja vaikuttamisen tuloksena Suomi saikin neuvoteltua kansallista liikkumavaraa EU:n asedirektiiviin. Direktiiviin saatiin lisättyä mahdollisuus kansalliselle poikkeamalle reserviläisten vapaaehtoiseen ampumaharjoitteluun ja kilpailuun liittyen.
Suomalainen ampuma-aseharrastamiskulttuuri ja maanpuolustusratkaisut ovat eurooppalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisia. Meillä on mittava joukko reserviläisiä, asekeräilijöitä, metsästäjiä ja urheiluampujia. Suomen nykyinen ampuma-aselainsäädäntö mahdollistaa näiden ryhmien vastuullisen ampuma-aseharrastuksen.
Direktiivi on EU:n jäsenvaltioille tarkoitettu lainsäädäntöohje. Se ei itsessään sido jäsenmaita, mutta asettaa jäsenmaille tavoitteet, joihin maiden on yllettävä. Jäsenmaiden on muutettava omaa lainsäädäntöään vastaamaan EU-direktiiviä.
Nyt Suomen lainsäädäntöä muutetaan vastaamaan ampuma-asedirektiiviä, mutta tilanne käytännössä on heittänyt kuperkeikan. Vaikka vuonna 2015 Suomi sai taisteltua EU:lta myönnytyksiä ja helpotuksia direktiivin osalta, nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että uusi vääntökierros tehdään tällä kertaa kotimaassa. Hallituspuolueiden yhteinen tahto on ollut, että lainsäädäntö tulee täyttämään ainoastaan direktiivin minimivaatimukset, mutta nyt valmisteleva taho on säätämässä lakia monin paikoin direktiiviä huomattavasti tiukemmaksi.
Esimerkkejä asiasta kyllä löytyy. Sisäministeriön lakiesitystä valmisteleva työryhmä ehdotti, että erityisten vaaralliseen ampuma-aseeseen, kuten reserviläiskivääriin, lupaa hakevan henkilön on kuuluttava vähintään 24 kuukauden ajan ampumaseuraan ja on harjoitellut tai kilpaillut aktiivisesti. Tällä hetkellä Suomessa vaatimus on 12 kuukautta, eikä direktiivikään vaadi tähän muutosta. Myös isojen lippaiden osalta tilanne on kestämätön. Jos lainsäädäntö tulisi voimaan nykyisen kaltaisena, syyllistyisivät tuhannet suomalaiset rikokseen tietämättään.
Uuden lainsäädännön myötä yli kymmenen patruunan lippaat luokiteltaisiin vaarallisiin aseisiin, jolloin näihin olisi haettava erillislupaa. Monilla suomalaisilla on kuitenkin tällaisia lippaita kotona muistoesineinä ja koristeina. Olisi absurdia, että ihminen syyllistyisi rikokseen, jos hänellä on hallussaan ennen lain voimaantuloa ostettu lipas, muttei edes asetta. Myös ihmisten omaisuuden kerääminen pois riitelee todennäköisesti perustuslain kanssa. Lunastaminen voisi tulla kysymykseen, mutta olisiko verovaroille kuitenkin parempaakin käyttöä, kuin lippaista tehtyjen taskumattien ja seinäkellojen lunastaminen.
Suomen turvallisuus nojaa maanpuolustuksen osalta laajaan reserviin. Vapaaehtoisia ampuma-aseharrastuksia toteutetaan omalla kustannuksella lainsäädännön puitteissa. Toiminta on merkityksellistä ylläpitämään maanpuolustustahtoamme sekä ampuma-aseharrastajien taitoja ja motivaatiota. Eduskunta ja valiokunnat ovat ottaneet selkeän kannan, ettei uusi ampuma-aselainsäädäntö saa vaarantaa kansallista puolustuskykyä, johon reserviläistoiminta kiinteästi liittyy. Se on sekä yhteisen turvallisuutemme sekä yksilöiden edun mukaista.
Vaikka yksityiskohtien hiominen ampuma-aselainsäädännön uudistuksessa saattaa ensisilmäyksellä näyttää näpertelyltä, on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, miten merkityksellistä on saada lain pienimmätkin yksityiskohdat oikein. Aivan kuten ammunnassa, harmittomalta vaikuttava ohilaukaus saattaa itseasiassa aiheuttaa paljon suurempaa vahinkoa, jota on jälkikäteen vaikea korjata. Epätarkoituksenmukainen ampuma-aselainsäädäntö muistuttaisi käsittämättömällä tavalla maamme vapaaehtoista aseistariisuntaa.
Olen toiveikas, että asian ympärillä käyty laaja keskustelu sekä luonnokseen annettu lausuntopalaute antavat hyvät eväät sisäministeri Kai Mykkäselle tarkastella asiaa ennen lopullisen hallituksen esityksen antamista kesän jälkeen. Lopputuloksena on oltava, että lainsäädäntömme täyttää ainoastaan direktiivin vähimmäisvaatimukset, ei milliäkään enempää!
