– Valtiovalta tukee niitä enemmän kuin ehkä mitään muuta yhteiskunnan sektoria. Itse asiassa voi sanoa, että valtio on liittojen suurin rahoittaja, taloustieteen professori Matti Viren kirjoittaa Uuden Suomen puheenvuorossaan.
Hän muistuttaa, että ”päinvastoin kuin kaikki muut yleishyödylliset yhteisöt ay-liike nauttii jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta, joka (ml. työttömyyskassojen jäsenmaksujen verovähennyskelpoisuus) menetettyinä verotuloina merkitsee noin 500 miljoonaan euron verotukea vuosittain”.
– Lisäksi ay-liike nauttii pääomatulojen verovapaudesta määrällä, joka nousee kymmeniin miljooniin euroihin. Arvonlisäverostakin tarvitsee lukea vain sanomalehdistä. Ammattiliittojen jäsenhankintaa subventoidaan varsin runsaskätisesti maksamalla leijonanosa (95 %) liittojen työttömyyskassojen menoista. Ei tällaista järjestelmää ole muulla kuin Suomessa, Viren kirjoittaa.
Hän kysyy, miten ammattiliitot osoittavat kiitollisuuttaan saamastaan tuesta?
– Aika heikosti, ilmeisesti tukea pidetään itsestäänselvyytenä. Ammattiliittojen uhittelussa taitaa sittenkin olla kyse enemmän oman profiilin nostamisesta. Jollain tapaa pitää osoittaa oma tarpeellisuus ja legitimisoida jatkuva varallisuuden kartuttaminen.
Virenin mukaan palkkatilastojen perusteella voi laskea, että vuoden 1975 jälkeen liittojen (liittojen ja niiden työttömyyskassojen) kumulatiivinen tulovirta nykyrahassa on ollut lähes 60 miljardia euroa.
– Summa (on) hirveän suuri, ja saa kysymään, mitä me olemme saaneet vastineeksi siitä rahasta ja mihin ihmeeseen tarvitaan liittojen miljardiomaisuuden jatkuvaa kasvattamista.
Aiheellinen kysymys Virenin mielestä on, ”eikö nyt olisi jo aika purkaa tämä valtion rahojen lahjoittaminen, ja laittaa kaikki tulonsaajat ja tulot (ovat tulot mitä laatua tahansa) samalle viivalle verotuksen suhteen”.
