Viron palautettua itsenäisyytensä elokuussa 1991 Suomen ja Viron suhteissa on koettu monenlaisia vaiheita. Jos tiettyä kitkaa on joskus aiemmin esiintynyt, sellaisesta ei suurlähettiläs Timo Kantolan mukaan enää viitteitä näy. Tämä koskee myös turvallisuuspolitiikkaa, vaikka Viro on valinnut Nato-jäsenyyden samaan aikaan, kun Suomi on pitänyt kiinni sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan.
– Virossa ymmärretään nähdäkseni hyvin, että Suomella on pohjoisen Euroopan turvallisuuden ja vakauden kannalta tärkeä merkitys. Maamme nähdään alueella turvallisuuden tuottajana, Suomen Tallinnan-suurlähetystön päällikkönä syyskuun alussa aloittanut Kantola sanoo Verkkouutisille.
– Virolaiset tietävät hyvin, että Suomi on johdonmukaisesti ylläpitänyt suhteellisen vahvaa puolustuskykyä myös silloin, kun moni muu maa on kylmän sodan päättymisen jälkeen päätynyt toisenlaiseen ratkaisuun.
Turvallisuuspolitiikka on suurlähettiläälle hänen aiemman uransa varrelta teemana hyvinkin tuttu. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän toimi ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkönä. Aiemmin hän on palvellut muun muassa Suomen pysyvänä edustajana Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjissä sekä Suomen edustajan sijaisena EU:n poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa.
– Suomi on pitänyt puolustusvoimansa kunnossa, mutta se ei yksin riitä. Niiden rinnalla tarvitaan aina myös poliittisia välineitä, joilla edistetään rauhaa ja turvallisuutta. Sellaisia on ollut Itämeren alueella pitkään olemassa, mutta on myös kyetty luomaan uusia foorumeja ja prosesseja. EU:n ja Naton rooli on tässä kontekstissa niin ikään erittäin tärkeä, Kantola painottaa.
Enemmän yhteistä harjoittelua
Suomi ja Viro uudistivat tammikuussa 2017 maiden keskinäistä puolustusyhteistyötä koskevan puiteasiakirjan. Asiakirjan johdantokappaleen mukaan sen juuret juontuvat vuonna 1991 toteutuneeseen Viron itsenäisyyden palauttamiseen.
Käytännön yhteistyö nyt – yli puoli vuosisataa myöhemmin – on suurlähettiläs Kantolan mukaan luontevaa ja arkista.
– Kyse on ennen kaikkea harjoittelusta ja tiedonvaihdosta, mutta myös paljon muusta. On tärkeää, että tätä yhteistyötä tehdään. Molempien maiden etujen mukaista on, että se kehittyy edelleen myönteisellä tavalla, hän sanoo.
Harjoittelukaan ei ole enää symbolista, kuten takavuosina, vaan esimerkiksi toukokuussa järjestettyyn Viron Siil 2018 -sotaharjoitukseen osallistui 250 suomalaissotilaan osasto.
Maidemme välisen puolustusyhteistyön läheisyyttä kuvaa hyvin, että Viron puolustusvoimien komentajaksi joulukuun alussa nousseen kenraalimajuri Martin Heremin ensimmäinen ulkomaanvierailu suuntautui kenraali Jarmo Lindbergin isännöimänä juuri Suomeen.
– Kenraali Herem esitti vierailullaan Suomen puolustusvoimista ja puolustuskyvystämme erittäin arvostavia kommentteja, jotka on syytä noteerata. Ne vahvistivat osaltaan viestiä siitä, että puolustusyhteistyöllämme on vankka perusta, Kantola toteaa.
Hän kertoo käyneensä itsekin seuraamassa Suomen ja Viron merivoimien yhteistä miinantorjunta- ja laivatykistöharjoitusta lokakuun alussa Naissaaren kupeessa. Vuosittain järjestettävän Baltic Shields -harjoituksen tarkoituksena on kehittää merivoimien kykyä kansalliseen puolustukseen ja valmiutta kansainväliseen yhteistoimintaan.
Viro valitsi viisaasti
Kun Virosta tuli vuonna 2004 Naton jäsen, reaktiot Suomessa olivat suurlähettilään mukaan lähes yksituumaisen myönteisiä.
– Kyllä Suomessa jo silloin yleisesti nähtiin, että Viron ja muiden samaan aikaan Natoon liittyneiden maiden jäsenyydellä olisi Euroopan vakautta lisäävä vaikutus, Kantola sanoo.
– Mikä olisi ollut vaihtoehto, hän kysyy.
Viron Nato-jäsenyyden tuottamat hyödyt nähtiin hänen mukaansa Suomen ulkopoliittisessa johdossa jo silloin jokseenkin yksiselitteisesti.
– Toki toisenlaisiakin pohdintoja varmasti oli, kuten avoimen kansalaiskeskustelun luonteeseen kuuluu, Kantola muistuttaa.
– Nato-jäsenyys oli ja on joka tapauksessa Viron, kuten muidenkin Baltian maiden, itsenäinen ratkaisu, joka ylläpitää ja edistää vakautta Itämeren alueella. Siinä mielessä se on ollut myös Suomen oman turvallisuuden kannalta myönteinen asia. Maiden tekemän valinnan merkitys on viime vuosina konkretisoitunut, kun sotilaalliset jännitteet Euroopassa ovat lyhyessä ajassa aika dramaattisesti kasvaneet, hän arvioi.
Pronssisoturi opetti
Sen jälkeen, kun Venäjä helmikuussa 2014 oli ottanut haltuunsa Ukrainalle kuuluvan Krimin, on käyty keskustelua siitä, milloin kansainvälistä oikeutta räikeästi loukannut sotilasoperaatio ja vastaavat toimet olisi pitänyt kyetä ennakoimaan.
– Muistan hyvin presidentti Vladimir Putinin kuuluisan puheen Münchenin turvallisuuskonferenssissa 2007. Silloin ajateltiin, että onpas kovaa retoriikkaa. Vasta jälkikäteen on voitu nähdä, että hän oikeastaan julisti Venäjän strategisen toimintaohjelman, jota on sittemmin pantu toimeen Georgiassa, Ukrainassa ja Syyriassa. Paljon keskustellaan siitä, mihin Venäjä pyrkii. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä, suurlähettiläs Kantola sanoo.
– Saman vuoden pronssisoturi-tapahtumat olivat Virolle varmasti traumaattinen kokemus. Kun Euroopan turvallisuustilanne on sittemmin kehittynyt niin kuin se on, on arvokasta, että Viro on nyt silloisten kokemustensa pohjalta kyberuhkien torjunnassa aivan edelläkävijän roolissa, suurlähettiläs arvioi.
