Istun tätä tekstiä kirjoittaessani Budapestin historiallisessa Ruszwurm-kahvilassa, joka perustettiin vuonna 1827. Nykyiseltä kahvilanpitäjältä kuulemani perimätiedon mukaan heidän leivonnaisensa olivat (ja ovat) niin hyviä, että Itävalta-Unkarin kuuluisa keisarinna Elizabeth (Sissi) lähetti kuninkaalliset kuriirit noutamaan niitä aamiaisekseen. Silloinen kahvilanpitäjä osallistui myös Euroopan hullun vuoden 1848 aikana syttyneeseen Unkarin vallankumoukseen ja päätyi vankilaan kapinan epäonnistuttua.
Unkarin historia on täynnä vastaavia tarinoita kumouksellisesta toiminnasta, kansannousuista ja kapinoista, joilla unkarilaisia sortaneista johtajista pyrittiin eroon. Johtajat ovat vuosisatojen aikana vaihtuneet useammankin kerran ja maan itsenäisyys diktaattoreilta on lunastettu, menetetty ja lunastettu uudestaan. Vapauden kaipuusta unkarilaiset eivät kuitenkaan, edes synkimpinä sorron vuosina, ole luopuneet.
Tuorein esimerkki kotoperäisestä vahvasta johtajasta on tietysti Fidesz-puolueen puheenjohtaja ja maan pääministeri Viktor Orbán, jonka poliittisen toiminnan kulmakivet muodostuvat EU:n ja George Soroksen syyttämisestä ja henkilökohtaisen valta-aseman pönkittämisestä erinäisillä oikeusvaltiota heikentävillä toimilla.
Orbánin ja hänen verrokkiensa toiminnan seurauksena Suomi on EU-puheenjohtajakautensa aikana edistänyt voimakkaasti EU-rahoituksen kytkemistä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamiseen – rahat pois niiltä, jotka eivät pelaa yhteisillä säännöillä. Tämä on paitsi Suomen myös lähes kaikkien EU-jäsenmaiden, komission ja parlamentin yhteinen tavoite.
Rahoituksen kytkeminen oikeusvaltioperiaatteeseen on aiheuttanut voimakkaan vastareaktion Orbánissa, jonka hyökkäykset EU-puheenjohtajamaa Suomea kohtaan ovat puolen vuoden aikana kiristäneet jatkuvasti tahtiaan. Syy hyökkäyksille on itsestään selvä: Unkari sai EU:lta vuonna 2017 yhteensä 3,2 miljardia euroa nettomaksuja. Monivuotisen rahoituskehyksen kytkeminen oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen voi tulla Orbánille sekä henkilökohtaisesti (korruptio) että poliittisesti (valta) kalliiksi.
Unkarin pääministerin toiminta on johdonmukaista. Ulkoisten uhkakuvien maalaaminen kansalaisten tajuntaan on tehokas keino kansan yhdistämiseksi, onhan samaa toisen maailmansodan diktatuureista lainattua taktiikkaa hyödynnetty menestyksellä niin Vladimir Putinin Venäjällä, Donald Trumpin Yhdysvalloissa kuin Xi Jinpingin Kiinassa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Suomen puheenjohtajakausi päättyy vuoden lopussa, mutta Unkarin ja muiden oikeusvaltioperiaatetta rikkovien EU-jäsenmaiden johtajien toiminta jatkuu myös vuonna 2020. Ursula von der Leyenin geopoliittinen komissio, vastavalittu Euroopan parlamentti ja eripurainen Eurooppa-neuvosto ovat paljon vartijoina, kun Euroopan demokratioiden tulevaisuutta määritellään.
Valitettavan moni, myös Suomessa, tuntuu ajattelevan ettei liberaalidemokratia ja siihen kiinteästi kuuluvat erilaiset kansalaisvapaudet ja -oikeudet, palvele tarkoitustaan tässä ajassa. Tilalle tarjotaan ja suorastaan etsitään vahvoja johtajia, joita muun muassa europarlamentaarikko Laura Huhtasaari (ps.) peräänkuulutti Twitterissä taannoin. Samalla ihmisoikeudet pyritään valjastamaan vain tietyille ihmisryhmille tai kansoille kuuluviksi ja luodaan nationalistista vastakkainasettelua ja uhkakuvia.
Isis-naiset tulee. Perussuomalaisten kannatuksen yksi syy on se, että itsesuojeluvaisto alkaa heräämään. Tarvitsemme vahvoja johtajia, jotka pystyvät pitämään Suomen turvallisena. On olemassa myös täällä asuvien ihmisoikeudet. Ketä varten päättäjämme ovat?
— Laura Huhtasaari 🇫🇮 MEP (@LauraHuhtasaari) December 10, 2019
Unkarissa annettiin pikkusormi nationalistiselle populismille ja itsevaltaisille ”vahvoille” johtajille, mutta käden ohella näyttää katoavan myös oikeusvaltio. Unkarin tie toimii vakavana varoituksena myös Suomelle ja Ruotsille, joiden perinteiset porvaripuolueet kokoomus ja moderaatit pohtivat yhteistyötä populististen nationalistipuolueiden eli perussuomalaisten ja ruotsidemokraattien kanssa.
Se on vakava varoitus myös perinteisestä vasemmisto-oikeisto -blokkiajattelusta (vertaa GAL-TAN -akseli) viehättyneille Suomen nykyisille hallituspuolueille – tämä tie on jo kuljettu loppuun Ruotsissa ja haaveet vihervasemmistolaisesta utopiasta olisi syytä asettaa syrjään. Mikäli kokoomus avaa ovet perussuomalaisille ja/tai hallituspuolueiden johdolla lähdetään blokkipolitiikan tielle, siintää lähitulevaisuudessa perussuomalaisten johtama Suomi. Pikkusormen mukana menee koko isänmaa.
Unkarin kumouksellinen historia kytkeytyy vapauden ja kansalaisoikeuksien tavoitteluun. Orbán ja hänen hyökkäyksensä EU:ta ja EU-puheenjohtajamaa Suomea kohtaan eivät ole osa tätä historiallista jatkumoa vaan esimerkki vahvojen johtajien pyrkimyksistä sementoida valta-asemansa kansalaisistaan piittaamatta. Perussuomalaisten maalaamat ulkoiset uhkat, aina itsenäisyytensä EU:lle menettäneestä Suomesta maahan pyrkiviin miljooniin maahanmuuttajiin, ovat aivan samalla tavalla populistista propagandaa ja yksinkertaisten vastausten tarjoamista monimutkaisiin poliittisiin kysymyksiin. Päämäärä on myös sama – valta ei vapaus.
Suomi on EU-puheenjohtajakaudellaan edistänyt EU-rahoituksen kytkemistä oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Jokaisen isänmaallisen suomalaisen on syytä toivoa ja työskennellä sen eteen, että maa ei joudu lähitulevaisuudessa itse EU:n rangaistusmenettelyn kohteeksi oikeusvaltioperiaatteen heikennysten johdosta. Suomi on maksanut kovan hinnan vapaudestaan, josta ei pidä luopua poliittisten helppoheikkien populismin edessä.
