Suomesta muuttaa vuosittain enemmän korkeakoulutettuja ulkomaille kuin mitä Suomeen muuttaa ulkomailta. Kynnys pakata tavarat ja lähteä on madaltunut vuosi vuodelta, eikä globalisaatio näytä heikentävän tätä ilmiötä.
Tilastokeskuksen mukaan Suomesta lähtee vuosittain yli 3000 korkeakoulutettua ulkomaille, kun taas Suomeen saapuu vain noin 2000 korkeakoulutettua. Suomesta siis lähtee vuosittain merkittävä määrä työikäisiä ihmisiä, jotka eivät välttämättä palaa takaisin kotimaahan. Usein pohditaan, miten Suomeen saadaan houkuteltua lisää työperäistä maahanmuuttoa. Tämä onkin tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on houkutella suomalaiset maastamuuttajat takaisin kotimaahan.
Osaavia ja koulutettuja ihmisiä on aina muuttanut ulkomaille paremman työn tai elämän perässä, eikä siinä ole mitään uutta. Globalisaatio, maailmankansalaisuus ja kehittynyt kielitaito edesauttavat ulkomaille muuttamista. Syitä lähdölle on monia. Osa saa mielenkiintoisen työtarjouksen, toiset opiskelupaikan ja kolmannet muuttavat puolison perässä.
Kansainvälinen kokemus, uusien asioiden oppiminen ja itsensä kehittäminen eri valtiossa on täysin tervetullutta, ja se on jopa suositeltavaa. Suomalaisten päättäjien olisi kuitenkin syytä varmistaa, etteivät ihmiset lähde ulkomaille koulutusleikkausten, korkean verotuksen tai ahdistavan ilmapiirin vuoksi. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin voimme itse vaikuttaa Suomessa. Hyvillä ja yhteiskuntaa kehittävillä päätöksillä voimme hillitä maastamuuttoa, millä on kauaskantoiset vaikutukset.
Kynnys muuttaa on erityisen matala tilanteissa, joissa ihminen asuu vuokralla eikä ole parisuhdetta tai lapsia. Minä muutin aikoinaan Ruotsiin opiskelemaan noin kuukauden kuluttua siitä, kun sain tietää opiskelupaikasta. Tunnin lentomatka, toimiva hyvinvointivaltio, iloiset ruotsalaiset ja uudet kokemukset uudessa kaupungissa houkuttelivat hyppäämään tuntemattomaan. Tiesin kuitenkin, että pääsisin aina takaisin Helsinkiin, jos päätös osoittautuisikin huonoksi.
Enkä suinkaan ollut ainoa spontaani nuori. Yliopiston käytävillä kuulee yllättävän usein suomea, opiskelija-asunnossa asuessani naapureina olivat muun muassa suomalaisia lääketieteen opiskelijoita ja järjestötoimintaakin on mahdollista tehdä vain suomalaistaustaisten kanssa.
Maastamuuttajien todennäköisyys jäädä ulkomaille lisääntyy koko ajan, jos Suomi ei kykene tarjoamaan jotain, mitä he eivät saa uudesta asuinkaupungistaan. Mitä pidempään asuu ulkomailla, sitä todennäköisempää on vakiintua, löytää puoliso ja perustaa perhe. Osalla puolestaan kansainväliset uramahdollisuudet vievät mennessään. Kun on asettunut aloilleen ja saanut elämänsä kuntoon, muuttoajatukset eivät ole heti ensimmäisenä mielessä. Suomen täytyy kuitenkin olla niin houkutteleva valtio, ettei jää epäilystäkään siitä, että jokin toinen valtio voisi tarjota jotain parempaa.
Perhevapaauudistus, hyvä terveydenhoito ja erinomainen koulutus sekä turvallinen ympäristö ja puhdas ilma ovat avainasemassa maastamuuttajien houkuttelemiseksi takaisin. Nämä ovat myös asioita, joita täytyy Suomessa kehittää entistä paremmaksi, jotta ne toimivat vastaisuudessakin Suomen kilpailuetuna. Vain kansainvälisyydellä ja suvaitsevaisuudella Suomi pystyy kilpailemaan muiden valtioiden kanssa korkeakoulutetuista osaajista.
