Korona piinaa niin kansalaisia kuin päättäjiäkin. Kriisin kohdatessa ryhmitytään tukemaan johtajia. Niin pitää tehdä ja se on viisasta. Niin on käynyt myös koronaviruksen muutettua suomalaisten elämän.
Suomi on selvinnyt tähän asti koronakriisistä ihmeen hyvin ja monia muita valtioita paremmin. Suuri ansio lienee maaliskuun puolenvälin päätöksillä, joilla pitkän toimimattomuuden ja päinvastaistenkin lausuntojen jälkeen Suomi rohkaistui eroon Ruotsin linjasta ja maata alettiin sulkea.
Pääministeri Sanna Marin oli oikeassa sanoessaan, ettei voi onnistua kaikin osin täydellisesti. Kriisin keskellä uudessa vaikeassa tilanteessa virheitä tapahtuu. Jälkiviisaus sitä paitsi on vaarallinen laji.
Niin maallikkojen kuin asiantuntijoidenkin silmin kuitenkin selviä virheitä on tehty kovin usein ja pahimmillaan toistuvasti. Kriisi on myös vasta alussa. Onko Suomi todella toiminut määrätietoisesti, kuten yleisesti sanotaan? Olisiko niin paljon tartuntoja tarvinnut tulla? Olisiko leviämistä voitu estää paremmin? Kasasimme seuraavaan vain eräitä esimerkkejä tapahtuneesta.
1. Lappeenranta-Lombardia-Lappeenranta
Pohjois-Italiasta lennätettiin vapaasti Lappeenrantaan ja takaisin viikkokausien ajan suomalaisturisteja. Kyse oli Euroopan pahimmasta epidemia-alueesta. Suomen koronaviruskanta tuli alun perin tästä.
Lappeenrannan kaupungin mukaan kentän sulkemisesta olisi pitänyt saada viranomaispäätös. Viranomainen oli eri mieltä. Lentokenttä katsoi maaliskuussa toimivansa viranomaisten, muun muassa THL:n, ohjeiden mukaan, kun se ei rajoittanut Bergamon lentoja. Mitään päätöstä kentän sulkemisesta ei tullut, eivätkä päättäjät havahtuneet varoituksiin.
THL:n johtaja Mika Salminen arvioi tammikuun lopussa, että matkailijoiden tuomia tautitapauksia voi tulla ilmi, mutta huolestumiseen ei ollut syytä, sillä ”taudin leviämisen riski Suomessa on edelleen hyvin pieni”.
Helmikuun lopulla Mika Salminen kuvaili Italian rajoitustoimenpiteitä ylimitoitetuiksi.
– Siellä on nyt tehty toimia, joiden kohdalla olisi ollut hyvä harkita kaksi kertaa miten toimitaan, Salminen sanoi.Italian tartunnat lisääntyivät pian rajusti ja maa joutui tekemään huomattavasti järeämpiäkin toimia. Niistä huolimatta virus ylikuormitti sairaalat ja tuhansia kuoli.
2. Laumasuoja, reaktiivisuus
Suomen linja viruksen torjunnassa peesasi vielä maaliskuun alussa Ruotsia. Tavoiteltiin laumaimmuniteettia tai laumasuojaa – tai asioiden ainakin oltiin antamassa mennä siihen suuntaan. Viruksen olisi annettu levitä, lähinnä vain vanhukset oltaisiin eristetty. Muut olisivat ottaneet ministeri Krista Kiurun 16. maaliskuuta sanojen mukaan koronaviruksen ”väestöpohjalta vastaan”. Oltiin epidemian lieventämisen, ei tukahduttamisen kannalla.
Pääministeri Sanna Marin on nimittänyt linjaansa maltilliseksi.
Marin sanoi Ylen A-Talkissa 11.3.2020, että jos ”laitettaisiin kouluja tai päiväkoteja, eri yhteiskunnan toimintoja kiinni, ikään kuin suljettaisiin maa, mentäisiin tämänkaltaiseen tilanteeseen missä Italia on, niin veikkaisinpa että ne vaikutukset yhteiskunnalle olisivat paljon dramaattisemmat näistä toimenpiteistä kuin itse viruksen aiheuttamat toimet”. Vielä seuraavana päivänä pääministeri arvioi, ettei valmiuslain käyttöönotolle ole tarvetta. Heti tämän jälkeen hallitus kuitenkin ryhtyi sulkemaan maata – ei ole kerrottu, mikä tarkkaan ottaen täyskäännöksen takana oli.
Esimerkiksi Tanska päätti koulujen ja rajojen sulkemisesta aiemmin ja on nyt helpottamassa rajoituksia tartuntamäärien laskun myötä.
Suomessa hallituksen voi katsoa toimineen reaktiivisesti. Epidemian kuriin saamisessa olennaista on proaktiivisuus.
3. Testaus
Lukuisat terveysalan parhaat asiantuntijat maailmalla ovat korostaneet koronatestauksen merkitystä. Suomessa testejä on tehty todella vähän ja tehdään yhä vähän, vaikka ministerit ovat viikkokausia luvanneet muuta. Asiasta on puhuttu, puhuttu ja puhuttu. Yhtenä lausumattomana syynä aluksi saattoi olla, että kun korona luokiteltiin yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi, on sen saaja oikeutettu täyteen tartuntatautipäivärahaan karanteeninsa ajalta. Se olisi tullut valtiolle kalliiksi.
4. Johtaminen, viivyttely
Kaikki tuntuu vaatineen pitkiä poliittisia neuvotteluja. Vasta maalis-huhtikuun vaihteessa ravintolat saatiin suljettua. Sallimalla ulosmyynnin jatkuminen ei korvausvelvollisuuttakaan syntynyt.
Välttämätön Suomen sulkeminen tapahtui vaiheittain ja erilaisten viiveiden jälkeen. Koulut ja päiväkodit olivat milloin kiinni, milloin auki.
Pääministerin valtiosihteeri johti valtionhallinnon koronakriisiryhmää. Lopulta paljastui, että se oli kokoontunut vain kahdesti ja ollut käytännössä merkityksetön. Ministeriöt toimivat toisistaan tietämättä, joka johti esimerkiksi lentokenttäkatastrofiin.
Viimeksi keskiviikkona monia ihmetytti hallituksen päätös kangasmaskeista. THL:n johtaja suositteli maskeja, STM ei, ja Marinin mukaan asiaa käsitelläänkin vasta ensi viikolla. Viikon verran siis piti siirtää päätöstä siitä, pitävätkö kansalaiset kangasta suunsa edessä vai eivät.
5. Helsinki-Vantaan lentokenttä ja muut
Lappeenrannan lennoista ei oltu otettu opiksi, kun viikkoja myöhemmin maaliskuun lopussa havahduttiin siihen, että nyt muilla ulkomaanlennoilla palasi tuhansia suomalaisia myös hot spoteista muun muassa Helsinki-Vantaalle. Satamien kautta Suomeen tulijoihin herättiin vasta tämän jälkeen huhtikuun puolella. Ja yhä tämän jälkeen samassa asiassa epäonnistuttiin länsirajalla, jota ei suljettu mahdollisesti aluepoliittisista syistä, vaikka Uusimaa oli samaan aikaan eristetty. Länsi-Pohjaan syntyi oma epidemia.
Helsinki-Vantaalle ei saatu valvontaa eikä selkeää karanteeniohjeistusta sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n byrokraattisten viivästysten vuoksi. Paikalle tulleet kertoivat täyteen ahdetuista lentokenttäbusseista ja Italian lomalaisista, jotka painelivat lentokentältä julkisilla kulkuvälineillä suoraa päätä ostoskeskuksiin ja ravintoloihin. Vastuuta sotkusta palloteltiin julkisuudessa edestakaisin.
6. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
THL:n koronatiedotteissa ennen maaliskuuta tautiin suhtauduttiin lähes yksinomaan vähätellen. Laitoksen asiantuntijoiden muitakin lausuntoja ja toimia on yleisesti ihmetelty.
Pääministeri ja avainministerit luottivat THL:ään ja sosiaali- ja terveysministeriöön kriisin alkaessa varauksetta.
7. Syyttely
Pääministeri Sanna Marin on usein syyttänyt muita tahoja kuin hallitusta epäonnistumisista. Hänen tulkittiin nälväisseen jopa tasavallan presidenttiä, joka oli ilmaissut huolestumisensa asiantuntijoden kuulematta jäämisestä.
Ennen pääsiäistä Marin syytti kuntakenttää ja osaa sairaanhoitopiireistä puutteellisesta varautumisesta epidemiaan. Marin viittasi pandemiasuunnitelmaan, jonka mukaan varastoissa tulisi olla vähintään 3-6 kuukauden normaalia kulutusta vastaava määrä suojaimia ja muita keskeisiä tarvikkeita.
– Osa toimijoista sen sijaan ei ole varautunut velvoitteidensa mukaisesti epidemiaan. Vastuu asianmukaisesta varautumisesta on jokaisella toimijalla, Sanna Marin kirjoitti Facebook-julkaisussaan.
Pääministeri puolusti hallituksen toimintaa toteamalla, että suojaimia tilattiin lisää jo helmikuussa, kun puutteita havaittiin. Huoltovarmuuskeskuksen paniikinomainen toiminta viittaa hankintamäärien kuitenkin olleen varsin pieniä.
Terveydenhuollon ammattilaiset huomauttivat Marinin lausunnon jälkeen, että koronavirusepidemian kaltaisessa tilanteessa suojavarusteiden kulutus on jopa 20-kertaista ja normaalitilanteessa vastuu on valtion.
8. Suojavarusteet
Huoltovarmuuskeskuksen (HVK) skandaalimaiset suojavarustekaupat Kiinasta johtivat toimitusjohtajan eroon ja kahden johtoryhmän jäsenen vapauttamiseen työvelvoitteesta. Työministeri Tuula Haatainen ei ottanut vastuuta. Haatainen vakuutti vielä 26. maaliskuuta varastojen täydentämiseen liittyvien toimien olevan ”hoidossa”.
Vasta tällä viikolla THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta puhui kasvosuojaimia koskevasta linjanmuutoksesta. Hänen mukaansa hyödyt ovat väestötasolla haittoja suurempia, jos myös oireettomat ihmiset käyttävät kankaista maskia julkisilla paikoilla.
Aiemmin kasvosuojainten laajempaa käyttöä oli sanottu tarpeettomaksi tai jopa haitalliseksi. Hallitus siirsi 15.4. päätöksentekoa kangasmaskeista seuraavalle viikolle. Tervahauta tyrmättiin; THL:n ja STM:n johtajat ja ministeri olivat julkisesti aivan eri linjoilla.
Valtiovalta on kieltäytynyt monen isommankin yrityksen avuntarjouksista suojavarusteasiassa.
9. Hallituksen sisäinen riitely
Hallituspuolueiden välillä on ollut jatkuvaa erimielisyyttä, muun muassa rajoitustoimien käyttöönotosta. Puolueet ovat käyneet poliittista vääntöä, neuvotteluja, kansalaisten suojelusta. Jo kriisin alkuaikoina huomiota herättivät tuntikausia myöhässä olleet tiedotustilaisuudet. Viimeisenä väännettiin kättä Uudenmaan rajoituksen purkamisesta. Maakunnan pika-avausta ei kompensoitu muilla toimilla.
Moni on kysynyt, pitääkö kansalaisten suojelussa todella politikoida.
10. Talous ja huoli tulevasta
Koronaviruksen taloudellinen lasku tulee olemaan massiivinen. Epidemian jälkeistä palautumista voitaisiin vauhdittaa tukitoimilla, jotka ehkäisevät tarpeettomia konkursseja ja näistä aiheutuvia kerrannaisvaikutuksia. Elinkeinoelämän mukaan erityisesti suoria tukia olisi tarvittu kassakriisien hoitoon. Pienet yritykset tarvitsevat apua erityisesti vuokramenoihin, lainanhoitoon ja muihin pakollisiin menoihin.
Jos koronan vuoksi tehtäviin toimiin on liittynyt erimielisyyttä, tulevaisuuden ratkaisuista sitä vasta löytyykin.
Valtiovarainministeri Katri Kulmunin mukaan valtio ottaa ennätysmäisesti velkaa paikatakseen rajoitustoimien talouteen lyömää lovea. Ministeri on jo ehtinyt väläyttää leikkauslistoja. Hallituskumppanit ovat olleet vaitonaisempia, poikkeuksena vasemmistoliiton koepallot hävittäjähankkeesta.
Moni on jo vaatinut Antti Rinteen pääministeriajalta periytyneen hallitusohjelman kuoppaamista epidemian vietyä siltä kaiken pohjan. Silti hallitus on ainakin toistaiseksi kieltäytynyt luopumasta kalliista uudistuksistaan.
Koronan pyörteissä on ehtinyt unohtua, että hallituksen menonlisäysten ehdoksi asettamien työllisyyden tavoitteiden laskettiin viime vuoden lopulla kaatuvan elokuun 2020 budjettiriiheen mennessä. Tämän taas arvioitiin johtavan eräänlaisiin uusiin hallitusneuvotteluihin. Niissä pölkyllä olisivat uudistukset ja keinovalikoimassa veroja ja lisävelkaa. Nyt keskustelu ohjelmasta on lykätty syksylle. Ministeriöissä valmistellaan siis nyt, koronankin keskellä, uudistuksia, jotka eivät ehkä lopulta toteudukaan.
11. Valmistelu
Suurenkin luokan lakiesityksiä on tuotu huonosti valmisteltuina eduskuntaan. Muun muassa perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä arvosteli hallitusta puutteellisesta tiedon jakamisesta valmiuslain valmistelussa. Valiokunnan mukaan se joutui toistuvasti erikseen pyytämään hallitukselta tietoa, joka olisi tullut antaa oma-aloitteisesti. Korjauksien vuoksi menetettiin tärkeitä vuorokausia.
12. Linja
Kriisivalmiuden lisäksi eri suunnitelmat ovat vaikuttaneet puuttuneen ja puuttuvan. Hallitus ei ole kertonut eivätkä ministerit vaikuta järin pohtineen linjaa tai visioita koko kriisistä ulospääsystä.
Mikä Suomen strategia oikein on?
ANTTI KIRKKALA
KASPERI SUMMANEN
JUHA-PEKKA TIKKA
Osa kunnista ja toimijoista etsii nyt valtiosta tai jopa elinkeinoelämästä syyllistä omaan heikkoon varautumiseensa. Hallitus tekee kaikkensa vastatakseen kasvavaan tarpeeseen suojainten saamiseksi, sillä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö on suojattava asianmukaisesti.
— Sanna Marin (@MarinSanna) April 8, 2020
Kriisiaika ei ole se hetki, jolloin kyseenalaistetaan toimivaltaisten viranomaisten osaaminen ja kyky, tai uudistetaan johtamisen rakenteen. Kriisissä tehdään päätöksiä ja toimitaan sen tiedon pohjalta, joka on käytettävissä. Hallinnon tehtävä on toimeenpanna linjaukset.
— Sanna Marin (@MarinSanna) March 29, 2020
