Venäläisen Fontankan toimittaja ja entinen poliisi Denis Korotkov on kirjoittanut Venäjän Syyrian sotilasoperaatioista jo vuodesta 2013. Hän on paljastanut länsimedioissa lähes tyystin vaille huomioita jääneet Venäjän salaiset Syyrian joukot. Ne koostuvat pitkälti entisistä Venäjän armeijan ja erikoisjoukkojen sotilaista, jotka toimivat alueella etupäässä Wagner-nimisen yhtiön kautta. Saman firman sotilaat taistelevat Ukrainassakin.
Fontanka on julkaissut viime aikoina kuvia Wagnerin värväyskeskuksesta ja tietoja lukuisista sen palveluksessa olevista entisistä venäläissotilaista ja -upseereista.
– Kukaan ei puhu siitä tosiasiasta, että Wagnerin armeija on olemassa tai kysy, onko se hyvä vai huono asia, että oligarkiamme käy sotaa, Denis Korotkov sanoo Meduzan haastattelussa.
Hän kertoo saaneensa uhkauksia työnsä takia. Verkossa toimittajaa kutsutaan petturiksi ja uhkaillaan. Kova julkinen puhe voi Korotkovin mukaan toimia savuverhona ”tietyn henkilön lukuun toimivan joukon operaatiolle”. Kun Korotkovilta kysytään, kenestä on kyse, viittaa hän Wagnerin takana olevaan henkilöön ja nimeää Jevgeni Prigozhinin.
Verkkouutiset on kertonut entisen rangaistusvanki Prigozhinin uskomattoman tarinan tässä. Prigozhin päätyi 2000-luvun alussa Venäjän tuoreen presidentin Vladimir Putinin kokiksi. Vuosien saatossa hän on kohonnut pyörittämään yritystä, joka vastaa sotilasinfrastruktuurin rakentamisesta, armeijan ruokahuollosta ja käytännössä kaikista julkisista palveluista Venäjän varuskuntakaupungeissa. Putinin ystävän ja entisen kokin omaisuus on nykyisin miljardiluokkaa.
Salatut uhrit
Eturivin Venäjä-asiantuntija Mark Galeotti kertoo tästä löytyvässä Open Democracyn artikkelissaan Wagnerista. Galeotti huomauttaa, että palkkasotilaat ovat Venäjällä laittomia. Siitä huolimatta heistä on tullut keskeinen osa Vladimir Putinin seikkailupolitiikkaa Syyriassa ja Ukrainassa. Galeottin jutussa on julkaistu todennäköisesti joskus viime vuoden joulukuussa otettu kuva, jossa Vladimir Putin poseeraa yhdessä Wagnerin johtajan Dmitri Utkinin ja muiden palkkasotilaskomentajien kanssa.
Utkin on Venäjän Spetsnaz-erikoisjoukkojen everstiluutnantti (evp.). Hän on osallistunut Ukrainan taisteluihin separatistijoukoissa. Palkkasotilasyhtiö sai nimensä Utkinin Ukrainassa käyttämästä koodinimestä.
Mark Galeottin mukaan Wagner on menestynyt, koska sen pääasiakas on Venäjän valtio ja pääasiallinen toimialue Syyria. Wagnerilla on toimistot Pietarissa ja harjoitusleiri Venäjän erikoisjoukkojen tukikohdan alueella Etelä-Venäjällä.
Denis Korotkovin Fontankaan kirjoittamassa artikkelissa kerrotaan, että Wagnerin taistelijoita operoi Syyriassa enimmillään liki 2 000. Joukkoja osallistui tiettävästi taisteluihin Syyrian armeijan ja Hizbollah-joukkojen rinnalla.
Venäjän palkkasoturiarmeija kärsi myös huomattavia tappioita. Mark Galeottin mukaan eräs syy salaisen palkka-armeijan käyttämiseen on se, ettei Venäjän hallituksen ole tarvinnut kertoa kansalle uhreista. Monet Wagnerin miehistä ovat saaneet kunniamerkkejä salatuista tehtävistään.
Wagnerin Syyriaan värväämät taistelijat kertoivat Sky Newsille vuosi sitten, että heidät lennätettiin Syyriaan Venäjän armeijan kuljetuskoneilla. Miehille oli maksettu hieman yli 3 200 euron kuukausipalkkaa. He osallistuivat tulitaisteluihin muun muassa ISIS-jihadisteja vastaan. Tuolloin Venäjällä oli Syyriassa virallisesti ilmavoimien yksiköiden lisäksi vain pieni määrä ”kouluttajia ja sotilasneuvonantajia”.
Dmitri-nimellä esiintyvä entinen Wagnerin palkkasoturi vahvistaa väitteet kovista tappioista. Hän kertoo noin 500–600 sotilaan kuolleen.
– Kukaan ei saa koskaan tietää heistä. Se on pelottavinta.
Aleksanderiksi esittäytyvä palkkasoturi meni Syyriaan parin kuukauden lisäkoulutuksen jälkeen. Hän osallistui Palmyran taisteluun.
– Meitä käytettiin tykinruokana.
– Kuka tästä koskaan kertoisi. Joskus ruumiit poltetaan, mutta papereissa sanotaan, että he ovat ”kateissa”. Joskus asiakirjoissa todetaan, että sotilas kaatui Donbassissa (nimitys Itä-Ukrainan separatistialueille). Joskus he taas väittävät, että kyseessä oli auto-onnettomuus, hän kertoo.
Hybriditalous
Valtaosa palkka-armeijasta vedettiin pois Syyriasta keväällä 2016. Myöhemmin samana vuonna tehtiin kuitenkin päätös lähettää sotilaat takaisin suojelemaan Khayanin öljykenttiä. Uuden palkkasoturiaallon olot olivat edeltävää kehnommat. Palkkoja leikattiin ja niitä on maksettu myöhässä, aseet olivat huonompia eikä tulitukea annettu kuten ennen. Mark Galeottin mukaan Wagner joutui tällä kertaa värväämään miehiä Pohjois-Kaukasukselta ja Itä-Ukrainan separatistialueilta saadakseen parin tuhannen sotilaan joukkonsa kasaan.
– Mikä muuttui? Vastaus vaikuttaa olevan, että he työskentelevät nyt teknisesti Syyriassa toimivalle venäläiselle öljy- ja kaasuyhtiölle, joka kytkeytyy Jevgeni Prigozhiniin, Galeotti kirjoittaa.
– Onko kyse valtion omistaman toimijan käyttämisestä yksityistarkoituksiin vai yksityisyhtiön käyttämisestä valtion omistaman toimijan läsnäolon rahoittamiseen ja oikeuttamiseen? Kuten Putinin Venäjällä on tavallista, on vastaus molempia yhtä aikaa, hän jatkaa.
Tutkijan mielestä Wagnerin toiminta Syyriassa on nyky-Venäjän ”hybriditalouden” äärimmäinen ilmentymä.
– Yritykset harjoittavat yritystoimintaa, mutta sillä edellytyksellä, että valtiolla on oikeus – jos ei virallisesti niin käytännössä – värvätä ne halutessaan tarkoituksiinsa, on sitten kyse palatsin rakentamisesta presidentille, urheilutapahtumien rahoittamisesta, peitetarinan järjestämisestä vakoojalle tai sodankäynnistä, Galeotti kirjoittaa.
Hän mainitsee toisena esimerkkinä Venäjän kansallismielisissä piireissä vaikuttavan oligarkin Konstantin Malofejevin. Sekä Malofejev että hänen yhtiönsä Marshall Capital Partners pantiin Yhdysvaltojen Ukraina-pakotelistalle vuonna 2014. Malofejevia on luonnehdittu Venäjän Ukraina-strategian isäksi ja mieheksi, joka kytkee Ukrainan sodan venäläiset separatistijohtajat presidentti Putinin hallintoon.
