Maailma odottaa malttamattomana koronarokotteiden valmistumista. Vain niillä voidaan tauti voittaa. Samoin virukseen tehoavia lääkehoitoja kehitetään sitkeästi kellon ympäri. Niillä voidaan pelastaa ihmishenkiä, lyhentää taudin kestoa tai estää taudin pahimpia muotoja.
Rokotteilla on jo tätä ennen voitettu monta sairautta, ja pelastettu ihmishenkiä. Rokotteiden merkitys sairauksien ennaltaehkäisyssä ja globaalisti ratkaisevana yhteiskuntien toimintakyvyn varmistajana onkin noussut aivan uuteen arvoon ja kiinnostuksen kohteeksi.
Aihe on varsin monitahoinen ja haastava ja siksi Suomenkin on paikallaan laatia kansallinen rokotestrategia. Strategia nivoisi yhteen eri hallinnonalojen ja toimijoiden tavoitteet ja tekemisen nykyistä vahvemmin.
Strategian osa-alueita tulisi olla tutkimus, tuotanto, hankinta, rokottautuminen sekä varautuminen. Lisäksi on varauduttava myös siihen, että esimerkiksi COVID 19:n estämiseen tarvitaan jatkossa vuosittaisia tehosterokotuksia. Seuraavaksi tarkastelen muutamia näistä osa-alueista.
Ensinnäkin Suomella on kaikki mahdollisuudet olla mukana kansainvälisessä kilpailussa niin rokotetutkimuksesta kuin tuotannostakin. Maassamme on pitkäaikaista osaamista rokotteiden kliinisestä tutkimuksesta, vastuullisen maan maine sekä aivan poikkeuksellinen terveydenhuoltojärjestelmä. Lisäksi meillä on pitkät perinteet yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteistyöstä – ja se on merkittävä kilpailuetu. Kyse voi olla merkittävistä taloudellisista vaikutuksista, koska pandemia ei välttämättä asetu kertarokotuksella.
Kilpailussa menestyminen edellyttää kuitenkin oikeanlaisia päätöksiä suomalaisen tutkimusekosysteemin vahvistamiseksi ja tuotekehityksen tukemiseksi. Akateemiselle tutkimukselle tarvitaan riittävä rahoitus, terveydenhuollossa toimiville lääkäreille tulee luoda mahdollisuudet tehdä kliinistä tutkimusta työaikana, huippuosaajista tulee pitää kiinni jne. Suomen Akatemialle kohdennettu kymmenen miljoonan euron lisärahoitus on jo hyvä alku.
Vahva tutkimusekosysteemi houkuttelee myös lääketeollisuuden kansainvälisiä tutkimus- ja tuotantoinvestointeja Suomeen. Tämä on ensiarvoisen tärkeää nyt, kun koronakriisin aiheuttamaa taloustilannetta lähdetään korjaamaan. Lääketeollisuus on yksi niistä toimialoista, joilla on mahdollista luoda talouskasvua ja tarjota korkean tuottavuuden työpaikkoja suomalaisille.
Valtaosa maailmalla käytettävistä rokotteista valmistetaan tälläkin hetkellä Euroopassa, joten on hyvin mahdollista, että myös valtaosa kaikkialle maailmaan tarkoitetuista koronarokotteista valmistetaan tulevaisuudessa Euroopassa, osa jopa Suomessa.
Rokotestrategian ei kuitenkaan pidä keskittyä vain rokotteen tutkimukseen ja tuotantoon. On pohdittava etunojassa myös sitä, keitä rokotetaan siinä vaiheessa, kun ensimmäisille koronarokotteille voidaan myöntää ehdollinen myyntilupa Euroopassa. Rokotetaanko ensin riskiryhmäläisiä; ovatko nämä vanhuksia, terveydenhuollon ammattilaisia jne.
Lupaavatkaan rokotetutkimukset eivät kuitenkaan aina onnistu; kaikkien rokoteaihioiden tehoa ja turvallisuutta ei kyetä osoittamaan käytännössä. Siksi Suomen hallituksen ei pidä sitoutua mihinkään tiettyyn rokoteaihioon. Kaikki mahdollisuudet on pidettävä avoimena, ja Suomella tulee olla valmiudet hankkia nopeasti ja kustannustehokkaasti rokote, jonka turvallisuus ja teho on kyetty osoittamaan.
Rokotestrategian tulee olla kokonaisvaltainen ja siinä tulee määritellä Suomen tahtotila rokotetutkimuksesta tuotantoon, rokotteiden hankintaan ja suomalaisten rokottamiseen liittyen. Myöhemmässä vaiheessa on syytä tarkastella myös koko suomalaista rokotusohjelmaa sekä rokotteiden huoltovarmuutta. Lisäksi tulee päättää, millä toimijalla on kokonaisvastuu strategian valmistelusta ja toimeenpanosta.
