Kristillisdemokraatit ei hyväksy EU:n elpymissuunnitelman sisältämää esitystä suorien avustusten jakamisesta eikä yhteisvastuullisesta lainanotosta.
Kristillisdemokraattien edustajana eduskunnan suuressa valiokunnassa toimiva kansanedustaja, puolueen puheenjohtaja Sari Essayah toteaa jättämässään eriävässä valiokunnan lausuntoon, että EU-tason koronatoimenpiteiden osalta tulisi pitäytyä EU-budjetin uudelleen suuntaamisessa, valtiontukisääntöjen löyhentämisessä sekä vakaus- ja kasvusopimuksen tilapäisissä joustoissa.
Myös EKP:n rahapolitiikan löysentäminen auttaa akuutissa tilanteessa.
– Toteutuessaan elpymisrahastosta seuraisi merkittäviä periaatteellisia muutoksia unionin toimintaan. Elpymisrahasto sisältää lukuisia ongelmakohtia lähtien EU-perussopimuksista ja Suomen perustuslakivaliokunnan kannoista, Essayah toteaa.
Uudessa rahoitusjärjestelyssä jäsenmaiden sijaan EU ottaisi lainaa, ja siitä vastaisivat viime kädessä jäsenvaltiot yhteisvastuullisesti. Kuitenkin EU:n perussopimusten keskeinen periaate on se, että jokainen jäsenvaltio huolehtii omasta taloudestaan ja vastaa veloistaan. Perussopimuksen artiklassa 125 jäsenvaltioita ja unionia kielletään ottamasta vastuulleen jäsenvaltioiden velkoja ja muita vastuita.
Kaikista ongelmallisimman kohdan muodostaa artikla 310, jonka mukaan unionin talousarvion pitää olla tasapainossa, eikä se saa näin ollen rahoittaa toimintaansa velaksi.
– Oikeusoppineet ovat arvioineet, että esitetyt muutokset vaativat muutoksia nykyiseen perussopimusten järjestelmään, Essayah.
Komission ottaman velan takaisinmaksu alkaisi vasta alkavan rahoituskehyskauden jälkeen vuonna 2028 ja kestäisi vuoteen 2058 asti. Unionin velka maksettaisiin pois korotetuilla, tulevilla jäsenmaksuilla ja mahdollisilla uusilla omilla varoilla vuosina 2028-2058. Esitys voisi KD:n mukaan näin rajoittaa Suomen budjettisuvereniteettia.
Essayah toteaa eriävässä mielipiteessään, että elpymisrahasto merkitsisi suurta harppausta kohti EU-tason finanssipolitiikkaa.
– Elpymisrahaston päätavoite on mahdollistaa finanssipoliittinen elvytys maissa, jotka eivät siihen oman taloudellisen tilanteensa takia hyvin itse pysty.
Elpymisrahastosta annettaisiin suoria avustuksia ja takauksia yhteensä 500 miljardin euron arvosta.
– Pidän hälyttävänä, ettei elpymisrahastoon sisältyvään unionin tukeen liittyisi julkisen talouden tasapainoa tai talouden kasvupohjaa parantavia rakenneuudistuksia koskevia ehtoja. Tukiohjelmiin ei myöskään liity viittausta euroalueen rahoitusvakauden vaarantumisen uhkaan.
Essayah muistuttaa, ettei ohjausjakson suosituksia ole noudatettu toivotulla tavalla.
– Komission keinot ovat viime kädessä vähissä, jos jäsenvaltio ei itse näe tarpeelliseksi toimeenpanna ehdotettuja uudistuksia. Velanottomahdollisuuden avaaminen johtaa varsin todennäköisesti siihen, että nyt kertaluonteiseksi todettua velanottoa halutaan lisätä, Essayah arvioi.
Samalla velan kasvun myötä tulee luontevaksi lisätä EU-tason veroja velkojen maksamiseksi, eriävässä mielipiteessä todetaan asiantuntijalausuntoihin viitaten.
Suomen ensisijainen laskennallinen vastuu ja osuus elpymisrahastosta on noin 13 miljardia euroa lisättynä koroilla ja kuluilla. Suomi maksaisi rahastoon enemmän kuin saisi takaisin. Jos yksi tai useampi muu jäsenvaltio jättäisi hoitamatta omien varojen maksuihin liittyvät velvoitteensa, Suomen vastuu voisi nousta BKTL-osuutta suuremmaksikin.
– Kokonaisarvion puuttuminen kasvavista taloudellista vastuista – sekä kansallista että EU-jäsenyyteen kytkeytyvistä – vaikuttaa siihen, voidaanko koronakriisiin liittyviä järjestelyitä edes pitää perustuslain mukaisina vaarantamatta valtion taloutta. Perustuslakivaliokunta on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että valtiontakausten antaminen EU-asetuksen toteuttamiseen ei ole asia, josta voidaan oikeudellisesti sitovasti unionin oikeudessa määrätä, Essayah toteaa.
Essayah esittää, ettei yhteisvastuullisella lainanotolla suunniteltua elpymisrahastoa hyväksytä, monivuotinen rahoituskehys ja kriisitoimet pidetään erillään ja että EU:n perussopimusten no-bail-out -sääntöä noudatetaan.
