Lähialueidemme kiristynyt turvallisuustilanne on asettanut viime vuosien aikana uusia vaatimuksia puolustusvoimille. Moderneissa kriiseissä ja konflikteissa ennakkovaroitusaika on merkittävästi lyhentynyt, joka edellyttää puolustusvoimilta aiempaa nopeampaa ja joustavampaa kykyä säädellä valmiuttaan kyetäkseen reagoimaan nopeasti kehittyviin uhkiin. Tämän seurauksena puolustusvoimien toimintafilosofiassa on tapahtunut merkittävä muutos koulutusorganisaatiosta valmiusorganisaatioksi.
Samaan aikaan puolustusvoimien lakisääteinen tehtäväkenttä on laajentunut sen saadessa uuden tehtävän koskien kansainvälisen avun antamista ja vastaanottamista. Uudet tehtävät edellyttävät luonnollisesti niiden harjoittelua, jotta tositilanteessa toiminta olisi sujuvaa. Valitettavasti henkilöstöresurssit eivät kuitenkaan ole vastanneet uusista tehtävistä ja kohotetusta valmiudesta seurannutta lisääntynyttä työtaakkaa.
Osaltaan taustalla vaikuttavat vuosina 2012-15 toteutetun puolustusvoimauudistuksen luomat ongelmat puolustusvoimien henkilöstöresursseille. Henkilöstön vähentäminen 12[nbsp]000 ihmiseen on ollut liian alhainen, jonka seurauksena on ollut henkilöstön ylityöllistyminen ja uupuminen sekä tavoitteista jääminen tietyillä aloilla työaikapulan vuoksi. Nykyinen henkilöstömäärä ei yksinkertaisesti pysty tekemään sille asetettuja tehtäviä laskennallisen työajan puitteissa merkittävän upseerivajeen seurauksena. Puolustusvoimille olisi siten saatava lisää määrärahoja henkilöstön palkkaamiseen työtaakan tasoittamiseksi.
Lisähenkilöstön palkkaamista akuutimpi ja viipymättä toteutettavissa oleva ratkaisu on kuitenkin sotilaita koskevan työaikalain uudistaminen. Kyseinen laki on 50 vuotta vanha ja vaatii kipeästi päivittämistä. Alan ammattiliitot ja maanpuolustusjärjestöt ovat pitäneet asiaa esillä jo vuosia, sillä viestit kentältä ovat hälyttäviä. Siviilipuolen työaikalain uudistus ei ole vaikuttanut ammattisotilaisiin, joita koskee erillinen työaikalaki. Sotilaista poiketen esimerkiksi poliisit ovat työaikalain piirissä, jolloin sopimus turvaa poliiseille riittävän vapaa-ajan ja suojelee hallitsemattomasti kertyviltä ylitöiltä.
Eduskunnan tahtotila asiassa on varsin selvä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi asiaa koskevassa mietinnössään alkuvuonna 2019 että uudistus on välttämätön ja se tulee tehdä pikaisesti. Asia on ollut esillä useaan otteeseen myös johtamassani puolustusvaliokunnassa. Hallitusohjelmassa on niin ikään luvattu puuttua tähän epäkohtaan.
Turvallisuustilanteen muutokset edellyttävät puolustusvoimilta korkean valmiuden ylläpitämistä ja suorituskyvyn jatkuvaa kehittämistä.
Lainsäädäntö ja tehtävät ovat muuttuneet ja kansainvälisen toiminnan määrä on kasvanut. Ei voi olla niin, että puolustuskykyämme vahvistavan harjoitustoiminnan ja kansainvälisen puolustusyhteistyön velvoitteet revitään sotilaiden selkänahasta tai tehdään korvauksetta muiden töiden ohella. Tämä ei ole kestävä ratkaisu. Puolustusvoimia ja maanpuolustusta uhkaa henkilöstön riittämättömästä määrästä ja uupumuksesta aiheutuvia vakavia ongelmia, jotka vaikuttavat puolustusvoimien mahdollisuuteen rekrytoida osaavaa henkilöstöä. Sotilaita koskeva työaikalainsäädäntö on syytä saattaa tälle vuosituhannelle viipymättä.
