Koululaisten yrittäjyyskokeiluja järjestävä Pikkuyrittäjät-ohjelma saa nyt hienosti vauhtia, kun Supercellin perustajat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja sekä F-Securen perustaja Risto Siilasmaa lähtevät sitä tukemaan. Juuri tällaista tarvitaan! Lapsuudessani koulu ei tutustuttanut yrittäjyyteen senkään vertaa. Edelleen olemme rutkasti jäljessä esimerkiksi Ruotsin koulumaailmasta.
Usein se tosiaan on hoksaamisesta kiinni. Ilkka Paananen muistelee alkaneensa ajatella yrittäjyyttä vakavasti kuunnellessaan aikanaan Risto Siilasmaan palopuhetta Teknillisen korkeakoulun sähkötalossa. Yrittämisessä onnistumiseen ja jaksamiseen vaikuttaa tuurin ohella Suomi. Minkälainen olet Suomi innostuneelle yrittäjälle?
Oletko byrokraattinen? Lannistatko verotuksella? Oletko maailman paras ympäristö löytää innostuneita osaajia ja ahkeraa työvoimaa? Rohkaisetko luoviin omiin valintoihin vai keskitytkö liikaa porkkanoihin monimutkaisesti rajatuilla tukiohjelmilla?
Näistä se yrittäjyysympäristö on kiinni. Näillä asioilla voimme vaikuttaa innostuksen ja kansainvälistymisen tunnelmaan. Näistä aineksista syntyy yrittäjyyttä niin pienissä kuin suurissa yrityksissä ja ne tämän vuosikymmenen pienet ja suuret Nokiat. Tämä on siis sitä tuottavuutta nostavien innovaatioiden ja jaettavan tekemisen politiikkaa. Maksimoidaan veronmaksajien määrää eikä veroprosentteja!
Sanna Marinin hallituskin ymmärtää kasvun tekemisen tarpeen. Mutta keinot ovat vinossa. Kun haastamme muuttamaan rakenteita, hallitus vastaa jakavansa tukirahaa – pieninä ja tarkkaan rajattuina puroina. EU:n elpymispaketin varoilla on tarkoitus tukea esimerkiksi 14 miljoonalla eurolla yritysten taloushallinnon sähköistymistä, palkata 150 miljoonalla eurolla väkeä työvoimatoimistoihin, tukea vetytalouden investointeja ja niin edelleen. Se on luonteeltaan jatke hallitusohjelmassa jo sovituille 1,4 miljardin euron tulevaisuusinvestoinneille. Kohteet ovat pääosin ihan hyviä, mutta minkään tutkimuksen perusteella ne eivät ole Suomen kasvun pääasiallisia pullonkauloja! Ja tämän vuosikymmenen kasvua ja hyvinvointiahan näillä ”tulevaisuusinvestoinneilla” oli tarkoitus tukea, eikö?
Verorahojen paras käyttö yrittäjyyden ja kasvun tukemiseen on huippuluokan osaamisen varmistaminen. Siksi ehdotin jo elokuussa, että Suomen mahdollinen 2-3 miljardin euron saanto EU:n elpymispaketista tulisi ohjata kokonaan korkeakoulujen pääomittamiseen sekä tutkimuksen ja tuotekehityksen rahoitukseen. Viime viikolla valtiovarainministeri Matti Vanhanen ehdotti erillistä ”miljardiluokan” T&K-rahastoa. Sitä varten otettaisiin velkaa, ilmeisesti ainakin 10 miljardia euroa, jotta rahaston vuosittaisilla tuotoilla olisi mitään merkitystä. Vanhanen; Miksi tätä järkevää T&K-asiaa ei hoideta EU:n elpymispaketin ja Valtion kehitysyhtiö Vake:n pääomista, vaan molemmat sirotellaan pieninä puroina poliittisiin lempihankkeisiin?
Demarien vaalima menolisäyksillä kasvuun työntäminen kääntyy helposti itseään vastaan. Suomen kiihtyvä velkaantuminen luo pessimismin kehän, jossa yritykset pelkäävät veronkorotuksia. Tärkeimmät teot ovatkin ihan muuta kuin menolisäyksiä.
Suomessa on kyllä yhtä paljon yrittäjiä väestöön nähden kuin vaikkapa Yhdysvalloissa, mutta meillä selvästi harvempi uskaltaa palkata ja kasvaa riskillä. Ja juuri sitä meidän suomalaisten kannattaa rohkaista! Epäonnistuminen ei saa olla kirosana. Yrittäjän veloista ja yrittämisen maksuhäiriömerkinnöistä pitää päästä muutamassa vuodessa uuteen alkuun. Meillä ei ole yhtään ylimääräistä yrittäjäsielua lannistettavaksi!
Listaamattomien yritysten verotuksen nykyinen kaava kannustaa rakentamaan ja pitämään keskikokoisen konepajan tai vastaavan, jolla on riittävästi kiinteää omaisuutta nettovarallisuutena. Silloin saa kevyesti verotetut osingot. Hyvä niin, koska näissä yrityksissä on iso osa menestyksestämme. Verotuksen pitäisi kuitenkin yhtä lailla rohkaista investoimaan osaamiseen, tuotekehitykseen ja ulkomaille palkattavaan myyntiorganisaatioon.
Nykyinen nettovarallisuusehto vääristää yrittäjyytemme alavalintoja eikä kannusta rohkeisiin myynti- ja markkinointipanostuksiin. Ulkomaankauppaministerinä muutama vuosi sitten näin, että nimenomaan siinä on akilleen kantapäämme. Meillä on helpompi hakea tuotekehitysrahaa ja hioa tuotteen muttereita vielä vuosi samalla, kun tanskalainen on jo myynyt epätäydellisen versionsa rohkeilla panostuksilla maailmalle. Pienten ja keskisuurten yritysten osuus viennistä on Suomessa vain 16 prosenttia, mutta Ruotsissa jo 40 prosenttia!
Nopeaan kasvuun tarttuminen törmää turhan usein palkkaamisen kynnykseen ja hyvien työntekijöiden rekrytointiin. Teimme Juha Sipilän hallituksen loppuvaiheessa suuren väännön saattelemana joitakin helpotuksia pienimpien yritysten irtisanomistilanteisiin, jotta kynnys ensimmäisten työntekijöiden palkkaamiseen kevenisi. Se jäi aivan puolitiehen. Työnantajayritysten määrä tulee huhtikuun kehyspäätöksen yhteydessä määritellä Suomen strategiseksi tavoitteeksi. Tarvitsemme rohkeita toimia, joilla selvästi useampi mikroyrittäjä uskaltaa koronan jälkeen palkata apukäsiä.
Suomi ajaa seinään, jos meillä on jatkuvasti väestöömme nähden 100 000 työtöntä enemmän kuin muissa pohjoismaissa samalla, kun vähäisten koulutusvaatimusten töihin ei saada tekijöitä. Rakenteellinen työttömyytemme on tuplaantunut 1980-luvun alusta. Kansainvälistä rekrytointia on sujuvoitettava reippaasti, mutta sekään ei saa olla tekosyy unohtaa Suomen työttömiä oman onnettomuutensa nojaan.
Ketään ei pidä jättää puille paljaille. Sosiaaliturva ei saa ohjata siihen, että ihminen voi elää yhteiskunnan pysyvällä tuella normaalia elämää, eikä hänellä oikeastaan ole varaa ottaa monia töitä vastaan, koska tuet leikkaantuisivat enemmän kuin palkka toisi lisää. Juuri tämä ilmiö on kuitenkin paisunut silmiemme edessä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana asumistuen, valtion työttömyysetuuksien ja toimeentulotuen summa on tuplaantunut yli neljään miljardiin euroon vuodessa. Samalla Suomen talous on kasvanut alle 10 prosenttia.
Näin ei vaan voi jatkua, ei kenenkään suomalaisen edun kannalta. Autetaan ihmisiä köyhyydestä omille jaloilleen töihin sen sijaan, että pahennetaan työttömyysloukkuja nostamalla passiivisia tukia. Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa rohkenimme maltillisesti myös leikkaamaan tukia. Lopputuloksena eduskunnan tietopalvelu arvioi, että vaihtoehtomme loisi sen verran uusia työsuhteita, että köyhyys ei lisääntyisi hallituksen talousarvioon verrattuna. Velkaa sen sijaan otimme miljardin vähemmän ja työn verotusta kevensimme samalla 1,4 miljardilla eurolla. Valitaan toivon polku suunnitelmatalouden sijaan!
