Perussuomalaisten väistyvä puheenjohtaja Jussi Halla-aho otti Seinäjoella puheessaan kantaa julkisuuden pohdintoihin perussuomalaisten valmiuksista hallitusyhteistyöhön seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
– Perussuomalaisten puheenjohtajavaihdoksen on tulkittu olevan osa pyrkimyksiä salonkikelpoistaa puoluetta ja lisätä sen hallituskelpoisuutta etenkin kokoomuksen silmissä. No, kukin uskoo mitä haluaa, joten en ryhdy väittelemään näiden tulkitsijoiden kanssa.
Itse hallitusyhteistyöstä hän ilmoitti haluavansa väistyvänä puheenjohtajana sanoa kuitenkin ”muutaman sanan”.
– Jotkut näkevät, että hallitus on ainoa paikka, jossa voi vaikuttaa ja hallitukseen on siksi pyrittävä lähes millä hinnalla hyvänsä. Toiset ajattelevat, etät tärkeintä on pitäytyä sataprosenttisesti omissa näkemyksissä ja odottaa, kunnes aika, ilmapiiri ja muut puolueet ovat kypsiä tekemään kanssamme yhteistyötä meidän ehdoillamme.
– Kolmannet kokevat, että on löydettävä keskitie. Määritettävä omat tavoitteet, asetettava ne tärkeysjärjestykseen. Päätettävä, mistä voidaan neuvotella ja mistä ei. Uskallettava antaa jossakin asiassa periksi. Pyrittävä yhteistyöhön, mutta oltava myös valmis jatkamaan oppositiossa, jos muut eivät tule vastaan meille tärkeimmissä asioissa. Totean, että itse edustan juuri tätä kolmatta ajattelua.
Halla-aho katsoi, että jos hallitukseen pääsemisestä ”tehdään itseisarvo, käy kuten kävi vuoden 2015 ratkaisujen jälkeen”. Samalla hän korosti, että ”täydelliseen puhdasoppisuuteen ja joustamattomuuteen ei millään puolueella ole varaa näin pirstaloituneessa puoluejärjestelmässä”.
Olennaista on Halla-ahon mukaan määrittää puolueen keskeiset prioriteetit ja mitkä asiat ovat neuvoteltavissa ja mitkä eivät.
Tulevaa puheenjohtajaa hän opasti näin:
– Puheenjohtaja on ihminen ja hänellä on omia mielipiteitä. Hän ei kuitenkaan voi vapaasti käyttää puoluetta henkilökohtaisten mileipiteidensä ajamiseen, jos kyseiset mielipiteet jakavat puoluetta sisäisesti, vaan hänen on tunnistettava jäsenistössä ja jäsenkunnassa olevia virtauksia ja niiden voimasuhteita. Tehtävä niistä synteesi ja kompromissi ja edustettava sitä.
