Suomen yrityssektorin tuottavuus on jäänyt jälkeen keskeisistä verrokkimaista ja globaalista eturintamasta. Tuottavuuslautakunnan arvion mukaan railoa eturintamaan ei pystytä kaventamaan ilman rakenteiden uudistuksia, muun muassa edistämällä kilpailua, innovointia ja työvoiman liikkuvuutta.
Valtiovarainministeriön yhteydessä toimiva tuottavuuslautakunnan raportin mukaan keskeinen syy alhaiselle keskimääräiselle tuottavuudelle on korkean tuottavuuden yritysten liian vähäinen määrä. Teollisuudessa, toisin kuin monilla palvelualoilla, tuottavuus on hyvää kansainvälistä tasoa. Erityisesti digitaalisilla palvelualoilla Suomi on jäänyt verrokkimaita jälkeen.
Tuottavuuslautakunnan mukaan kansantalouden instituutiot määrittävät, kuinka lähelle tuottavuuden eturintamaa talous pääsee.
Osasyy Suomen verrokkimaita alempaan tuottavuuteen ja huonompaan tuottavuuden kehitykseen on voimavarojen eli pääoman ja työn huonompi kohdentuminen korkean tuottavuuden toimipaikkoihin. Tuottavimmat yritykset ovat kansatalouden kannalta liian pieniä ja työvoimaa on nettomielessä siirtynyt pois hyvin tuottavista toimipaikoista huonommin tuottaviin.
Voimavarojen kohdentumisen heikentyminen alkoi 2000-luvun alussa mutta on sittemmin hieman kohentunut.
Työn osuus kansantulosta on laskenut. Kuitenkin yrityksissä työn tulo-osuus on yleisesti kasvanut. Ilmiön selittää työvoiman kohdentuminen eri yrityksiin. Yritykset, joissa työn tulo-osuus on ollut pieni ja kannattavuus hyvä, ovat kasvattaneet markkinaosuuksiaan.
Lautakunta nostaa raportissaan erityisesti kolme kysymystä poliittisten päättäjien pohdittavaksi. Nämä ovat miten Suomeen saadaan lisää korkean tuottavuuden yrityksiä, miten edistetään voimavarojen parempaa kohtaantoa ja liikkumista huonosti tuottavista toimipaikoista tuottavimpiin sekä miten palvelualojen tuottavuutta voidaan kohentaa ja miten erityisesti digitaalisilla palvelualoilla saadaan tuottavuuskehitys käännettyä kasvuun?
Miten nopeuttaa tuottavuuden kasvua
Tuottavuutta voidaan lautakunnan mukaan edistää lisäämällä julkista rahoitusta tutkimukseen ja kehittämiseen sekä toimilla, jotka lisäävät yritysten kannusteita T&K-investointeihin. Pätevän henkilökunnan ja osaavien johtajien saatavuutta voidaan kohentaa koulutuspolitiikalla ja työperäisellä maahanmuutolla.
Kilpailun, markkinoille tulon ja investointien edistäminen kannustaisi korkean tuottavuuden yrityksiä lisäämään tuotantoaan ja hankkimaan suuremman osuuden voimavaroista. Elinkeinoelämän ja investointien sääntelyä olisi lautakunnan mukaan syytä pohtia myös tästä näkökulmasta.
Työvoiman liikkuvuuden ja osaavan työvoiman maahanmuuton kohentaminen voisi edistää voimavarojen parempaa kohdentumista ja siten tuottavuutta. Työmarkkinoiden sääntelyä olisi syytä pohtia myös tästä näkökulmasta.
Hyvä hintakilpailukyky edistää vientiä, avoimen sektorin työllisyyttä ja houkuttelee investointeja. Hintakilpailukykyyn vaikuttavat lähinnä kotimaiset kustannukset, jotka määräytyvät markkinoilla ja työehtojen neuvotteluissa, työn tuottavuus sekä kilpailijamaiden tuottavuus ja kustannukset.
Lautakunnan mukaan palkkojen ja muiden työehtojen tulisi pysyä tuottavuuden, muiden kustannusten ja kilpailijamaiden hintojen raameissa, jotta avoimen sektorin kyky luoda vaurautta säilyy.
