Britannian tuore Suomen-suurlähettiläs Theresa Bubbear jätti valtuuskirjeensä tasavallan presidentti Sauli Niinistölle elokuussa. Bubbear tuntee uuden asemamaansa hyvin jo entuudestaan, sillä hän on toiminut 1996–2000 lehdistösihteerinä Helsingin-suurlähetystössä ja palvellut viimeiset viisi vuotta suurlähettiläänä Tallinnassa.
– Kun katson täällä Kaivopuistossa ulos ikkunasta, voin miltei nähdä edellisen toimipaikkani, takaisin Suomenlahden pohjoispuolelle palannut Bubbear sanoo.
Britannian ja Suomen suhteita hän luonnehtii erinomaisiksi ja keskinäistä yhteistyötä lukuisilla eri sektoreilla tiiviiksi. Vaikuttavaa on ollut muun muassa se, kuinka sotilaallista yhteistoimintakykyämme on Britannian johtaman JEF-joukon (Joint Expeditionary Force) puitteissa viime vuosina kehitetty.
– JEF-joukkokokoonpano on mielestäni loistava, sillä se muodostuu sitoutuneista, samanmielisistä ja maailmaa jokseenkin samalla tavoin tarkastelevista Pohjois-Euroopan maista, hän toteaa.
JEF-joukko kykenee hänen mukaansa toteuttamaan sille annetun tehtävän ketterästi missä maailmankolkassa tahansa. Kukin osallistujavaltio voi vapaasti ratkaista, lähteekö se mukaan tiettyyn operaatioon vai ei.
Jos demilitarisoitu Ahvenanmaa olisi uhattuna, voisiko JEF rientää Suomen avuksi?
– Ilman muuta, jos sellainen pyyntö tulisi. Siinä hypoteettisessa tilanteessa, että Ahvenanmaata uhattaisiin, kyse olisi juuri sen kaltaisesta toiminnasta, jollaisia varten JEF on olemassa, Bubbear vastaa.
Vuonna 1921 solmittu Geneven sopimus Ahvenanmaan demilitarisoinnista velvoittaa Suomen tarvittaviin toimiin alueeseen kohdistuvan hyökkäyksen pysäyttämiseksi tai torjumiseksi. Suomen puolustusvelvoite jatkuu sopimuksen mukaan siihen saakka, kunnes muut sopimusosapuolet puuttuvat asiaan Ahvenanmaan puolueettomuuden turvaamiseksi. Britannia on yksi Geneven sopimuksen allekirjoittajista.
– JEF-joukon toiminta ei kuitenkaan rajoitu vain Itämeren ja Pohjanmeren alueelle, vaan sitä voidaan tarvittaessa käyttää vaikkapa operaatioon arktisella vyöhykkeellä tai huumeiden salakuljetuksen pysäyttämiseen jossain aivan muualla, hän muistuttaa.
Seuraava konflikti olisi erilainen
Britannian ja Suomen kahdenvälistä puolustusyhteistyötä on suurlähettiläs Bubbearin mielestä luontevaa syventää, koska maiden turvallisuushaasteet ovat pitkälti yhtenevät.
– Meillä molemmillahan on vastassamme täysin samoja haasteita. Yhteisten haasteiden lisäksi Britannian on kannettava huolta myös tietyistä sellaisista, jotka eivät Suomea kokonsa, maantieteen ja historian vuoksi suoranaisesti kosketa. Suomella on vastaavasti omia huolenaiheitaan, jotka ovat etäämpänä omistamme, hän sanoo.
Olennaista on hänen mukaansa jatkuva vuoropuhelu, koska vain sen avulla molemmat osapuolet voivat jakaa yhteisen tilannekuvan, tunnistaa toistensa akuutit huolet ja olla tietoisia meneillään olevista kehityshankkeista. Suomen aloitteesta perustetulla ja Helsingissä toimivalla hybridiuhkien osaamiskeskuksella (Hybrid CoE) on hänen mielestään tärkeä rooli.
– Jos seuraava konflikti joskus tulee, se ei ala niin, että tankit vyöryvät yli rajan, vaan pikemminkin niin kuin tapahtui vuoden 2007 pronssisoturikriisin aikaan Virossa: pankkiautomaatit lakkaavat toimimasta, liikennevalot pimenevät ja lennonjohtojärjestelmä kaatuu. Ja vasta sitten, kun me kaikki säntäilemme ympäriinsä ihmettelemässä, mistä on kyse, tulevat ne tankit…
Britannia on yksi Hybrid CoE:n perustajavaltioista ja pitää sen työtä Bubbearin mukaan äärimmäisen tärkeänä.
– Haluaisin meidän tekevän vielä nykyistäkin tiiviimpää yhteistyötä varautumisessa harmaan alueen vaikuttamiseen, jossa emme oikein tiedä, olemmeko jo sodassa, onko meitä vastaan hyökätty, hän toteaa.
– Tähän samaan yhtälöön kuuluu olennaisesti myös kyberpuolustus, johon erikoistunut Naton osaamiskeskus toimii Tallinnassa. Kyberuhat eivät enää ole tieteisfiktiota, vaan todellisuutta, joka on läsnä tässä ja nyt. Niiden torjumiseksi tekisimme mielellämme Suomen – luotettavan liittolaisen – kanssa vielä enemmän.
Paljon yhteistä
Kun suurlähettiläs Bubbear tutustui Suomen hallituksen syyskuun alussa hyväksymään puolustusselontekoon, hän hämmästyi siitä, miten paljon siitä on yhtäläisyyksiä Britannian alkuvuodesta julkistamaan vastaavaan asiakirjaan.
– Näkemyksemme ja huolenaiheemme ovat pitkälti yhteisiä. Molemmissa nousevat esille Venäjä ja Kiina. Pyrimme löytämään uusia tapoja tehdä asioita ja pohdimme, kuinka hyödyntää rajallisia resursseja ja korvata käytöstä poistuvia järjestelmiä mahdollisimman tehokkaasti, hän sanoo.
Suomen puolustusselonteon ydinviestit on hänen mielestään ilmaistu hyvin ymmärrettävästi ja suoraan.
– Tekstissä ei ole kierrelty eikä kaarreltu. Oli erityisen mielenkiintoista havaita se, miten selväsanaisesti uhat tulivat käsitellyiksi. Se on asia, joka tulee varmasti pannuksi merkille myös rajojenne ulkopuolella, kuten tarkoitus on epäilemättä ollutkin, hän toteaa.
Varovaisuus ei aina ole viisautta
Se, miten Suomi onnistuu eurooppalaisittain omintakeisesta turvallisuusratkaisustaan ulospäin viestimään, ei Bubbearin mielestä ole aivan ongelmatonta.
– Tietyt turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät kysymykset ovat niin tärkeitä, että epäselvään ilmaisuun ei niissä olisi varaa, hän sanoo.
– Tämä saattaa olla Suomelle edelleen haaste. Sen, mitä asioista ajattelee, voisi mielestäni oikein hyvin sanoa suoraan myös Natoon liittymättä. Täällä on edelleen niin paljon herkkyyksiä: ei haluta hämmentää EU:ta, kaihdetaan vaikutelmaa asettumisesta Naton puolelle, vältetään ärsyttämästä Venäjää, hän toteaa.
– Virolaiset eivät todellakaan ujostele ilmaista, mitä ajattelevat, eivätkä vaatia apua ja turvaa. Suomalaiset ovat aina olleet diplomaattisempia ja ylipäätään varovaisempia. Kaikki, mitä täällä ääneen sanotaan, tuntuu olevan pitkään ja huolella mietittyä. Jos miettii liian tarkoin, mitä tohtii sanoa tai olla sanomatta, saattaa olla lopulta sanomatta mitään, hän varoittaa.
– Samaan aikaan Suomen valitsema linja, jossa vuoropuhelua myös Kremlin suuntaan käydään nykyisissäkin olosuhteissa aktiivisesti, on kenties yksi vahvuuksistanne. Se on yksi niistä syistä, joiden vuoksi moni maa on Britannian tavoin kiinnostunut kuulemaan arvokkaita käsityksiänne Venäjästä.
