Venäjän hyökkäys Ukrainaan on muuttanut kenraali Owe Wiktorinin mielestä dramaattisesti ja yhdellä iskulla Euroopan ja siten myös Ruotsin puolustus- ja turvallisuuspoliittista asetelmaa.
– Venäjä on jälleen kerran osoittanut olevansa valmis rikkomaan sopimuksia ja – mikä vielä pahempaa – käyttämään sotilaallista voimaa intressiensä ja henkiin herätettyjen suurvaltahaaveidensa toteuttamiseksi, Ruotsin puolustusvoimien komentajana 1994–2000 toiminut Wiktorin sanoo Svenska Dagbladetissa.
Kremlin häikäilemättömyyttä korostaa hänen mielestään se, että Venäjän tunnustettua Ukrainan itsenäisyyden Ukraina suostui vuonna 1994 vapaaehtoisesti luovuttamaan Venäjälle koko ydinasearsenaalinsa ja kaikki ne strategiset pommikoneet, jotka olivat sen alueelle Neuvostoliiton hajottua jääneet.
– Euroopan turvallisuusjärjestys on nyt raunioina, eikä paluuta entiseen enää ole. Meidän on keskusteltava puolustus- ja turvallisuuspolitiikkamme tulevaisuudesta tässä ja nyt ja ratkaistava pikaisesti, kuinka turvallisuutemme voidaan taata parhaalla mahdollisella tavalla, hän toteaa.
Ruotsin ja Suomen nopeasti tiivistynyt puolustusyhteistyö on Wiktorinin mukaan hyvä ja jopa välttämätön asia jo siksikin, että Skandinavia ja Itämeren alue muodostavat yhden operatiivisen kokonaisuuden.
– Ongelmana on vain jälleen kerran se, että minkäänlaisia turvatakuita ei ole. Suomen ja Ruotsin sotilaalliset voimavarat eivät aggressiivista Venäjää vastaan yksin riitä, Wiktorin sanoo.
Menneisyyteen katsominen ei hänen mielestään tässä tilanteessa auta, eikä puheilla ”Nato-optiosta” ole enää merkitystä.
– Tie eteenpäin on minulle itsestään selvä. Jatketaan puolustuksen vahvistamista edelleen. Haetaan yhdessä Suomen kanssa Naton jäsenyyttä mahdollisimman pian. Jäsenyyden puitteissa voimme sitten yhdessä Suomen ja muiden liittolaistemme kanssa suunnitella Skandinavian yhteistä puolustusta, hän toteaa.
– Tämä vahvistaisi merkittävästi sotilaallista voimaa verrattuna siihen, että toimisimme enemmän erillään. Jäsenyyden tärkein vaikutus olisi kuitenkin se, että pääsisimme osallisiksi Naton perussopimuksen artikla 5:een perustuvasta sotilaallisesta turvatakuusta. Emme olisi enää yksin. Myös Ruotsin solidaarisuusjulistuksesta tulisi konkreettinen ja uskottava; olemme valmiita antamaan sotilaallista apua, mutta olemme myös varmoja siitä, että saamme apua, jos joudumme kohtaamaan jotakin sellaista, mistä Ukraina joutuu nyt kärsimään.
