Alaikäisten, erityisesti alle 15-vuotiaiden väkivaltarikosepäilyjen määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina.
Raportin mukaan nuorten väkivaltarikollisuus on kasvanut niin kaupunkimaisissa, taajaan asutuissa kuin maaseutumaisissa kunnissa. Pääkaupunkiseudulla kasvu on ollut vähäisempää. Rikollisuuden taso on kasvanut sekä ulkomaalaistaustaisilla että suomalaistaustaisilla nuorilla.
Kasvu on ollut lukumäärällisesti merkittävintä perusmuotoisia pahoinpitelyitä koskevissa epäilyissä. Prosentuaalisesti eniten ovat lisääntyneet törkeät ryöstöt sekä henkirikokset ja henkirikoksen yritykset.
Tarkastelu perustuu pääasiassa poliisin tietoon tullutta rikollisuutta koskeviin tilastoihin sekä rikosilmoitustietoihin, minkä lisäksi teemasta on kysytty poliisilaitoksista.
– Poliisin kirjaamien rikosten kasvuun voivat vaikuttaa rikollisuuden tosiasiallisen kasvun lisäksi viranomaisten kontrollissa, kirjauskäytännöissä ja ilmoitusalttiudessa tapahtuneet muutokset. Poliisin arvioiden mukaan osa rikosilmoitusten kasvusta voi selittyä sillä, että tapauksista ilmoitetaan poliisille aiempaa herkemmin, tutkija Petri Danielsson Keskusrikospoliisista kertoo tiedotteessa.
Väkivaltaa tapahtuu laitoksissa ja kouluissa
Rikollisuuden määrän lisäksi selvityksessä on havainnoitu nuorten väkivaltarikollisuuden erityispiirteitä. Viime vuosina rikoksiin on liittynyt yleisemmin teräaseita, ja tekoja myös kuvataan ja julkaistaan sosiaalisessa mediassa yhä enemmän.
Alaikäisten tekemät rikokset kohdistuvat pääasiassa toisiin alaikäisiin henkilöihin ja tapahtuvat usein kouluympäristössä. Viime vuosina yli 20-vuotiaiden uhrien osuus on kuitenkin lisääntynyt.
– Kun alaikäisten tekemiä yli 20-vuotiaisiin kohdistuvia väkivaltarikoksia on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin, on saatu viitteitä siitä, että viime vuosien kasvun taustalla ovat koulujen, lastensuojelulaitosten ja muiden instituutioiden tiloissa tapahtuneet rikokset. Ilmoitusten perusteella väkivaltarikokset ovat kohdistuneet näiden instituutioiden henkilökuntaan, Danielsson kertoo.
Tämä näkyy myös Oulun poliisilaitoksen alueen maaseutumaisissa kunnissa.
– Näillä alueilla on muun muassa Oulun seudun useita lastensuojeluyksiköitä. Esimerkiksi Muhoksella sijoitusyksikköjä on monta ja Limingassa on yksi iso yksikkö, jossa on myös erityisen huolenpidon osastoja, rikosylikonstaapeli, tutkinnanjohtaja Irmeli Korhonen kertoo.
Sijoitusyksiköissä lasten liikkumista ei saa rajoittaa ilman erityisiä perusteita, sillä lapsen tulee saada elää siellä kodinomaista arkea. Toisinaan nuoret karkaavat ja saattavat tehdä useita rikoksia lyhyen ajan sisällä. Törkeistä rikoksista huolimatta nuorta ei välttämättä vangita, koska hän on jo yhden viranomaisen eli lastensuojelun asiakkaana.
Korhosen mukaan jotkut lastensuojeluun sijoitetut nuoret ovat väkivaltaisia ohjaajiaan kohtaan. Ohjaajat ovat tietoisia lainsäädännöstä ja ilmoittavat itseensä kohdistuneet pahoinpitelyt poliisille. Ikätovereitten ja lastensuojeluyksikköjen ohjaajien lisäksi myös koulujen opettajat voivat joutua nuorten väkivallan uhreiksi.
– Ohjaajien ja opettajien kokema väkivalta voi kertoa siitä, ettei nuori enää kunnioita auktoriteetteja, Korhonen arvioi.
Nuorten väkivalta raaistunut
Hän kokee lasten olevan äkkipikaisempia kuin ennen. He ottavat oikeuden herkästi niin sanotusti omiin käsiinsä ja sietävät pettymyksiä aiempaa heikommin.
– Lasten käytöksessä myös toistuu aikuisten maailmasta tuttu velanperintäilmiö eli lapset kostavat uhrille kaverin puolesta, Korhonen kuvaa.
Lisäksi nuorten tekemä väkivalta on raaistunut.
– Kyse ei ole nahistelusta vaan jopa silmittömästä hakkaamisesta tai maassa makaavan potkimisesta. Nämä nuoret elävät hetkessä eivätkä ajattele tekojensa seurauksia tai sitä, millaisia vammoja he saattavat uhrille aiheuttaa, Korhonen kertoo.
Oulun poliisilaitoksella arvellaan, että koronapandemia ja sen aiheuttama sosiaalisten kontaktien vähentyminen on lisännyt nuorison pahoinvointia ja ahdistuneisuutta.
Poliisitarkastaja Pekka Heikkinen Poliisihallituksesta vastaa väkivaltarikollisuuden torjunnan kehittämisestä valtakunnallisesti. Hän näkee, että nimenomaan nuorten tekemän väkivallan kohdalla kyse on koko yhteiskuntaa koskettavasta asiasta, johon poliisilla ei yksin voi olla ratkaisun avaimia.
– Kun nuoren tekemä väkivalta tulee poliisin tietoon, useimmiten paha olo on alkanut jo aiemmin ja väkivallanteko on lopulta jäävuoren huippu. Taustalla voi olla nuoren perheen moninaiset ongelmat, jotka saavat nuoren oireilemaan. Siksi pahoinvointiin pitää päästä puuttumaan jo ennen kuin se muuttuu rikosasiaksi, Heikkinen muistuttaa.
– Vain viranomaisten välisellä aidolla yhteistyöllä voidaan päästä käsiksi ongelmiin ennen niiden eskaloitumista, hän sanoo.
Heikkisen mukaan moniammatillinen yhteistyö on valitettavan usein vanhakantaista ja jopa näennäistä. Yllättäen korona-aika on pakottanut syventämään yhteistyötä, ja parhaimmillaan eri toimijat tekevät yhdessä töitä johdetuissa rakenteissa, josta moniammatillinen ankkuritoiminta on hyvä esimerkki, tosin ankkuritoimintakin kaipaa laajemmin toimijoita.
– Lainsäädännön moninaisuus ja haasteet esimerkiksi tiedonvaihdon osalta edellyttää kaikilta osaamista ja parhaimpaan tulokseen päästään, kun toimitaan yhdessä, Heikkinen katsoo.
