Jos luulit, että eduskunnassa puitiin tiistaina alkoholilakia, olet väärässä. Todellisuudessa käytiin keskustelua vapaudesta ja holhouksesta. Siitä missä suhteessa kansalainen ansaitsee oikeuksia ja osaa kantaa vastuuta itsestään.
Kysymyksiä salissa oli oikeasti vain yksi. Luotatko siihen, että äänestäjä osaa tehdä valintansa itse vai teetkö sen paremmin. Monien kansanedustajien – ehkä jopa eduskunnan enemmistön – vastaus tähän kysymykseen kylmää sydäntä.
Alkoholilain uudistuksessa ehdotettu mitätön o,8 prosenttiyksikön korotus vähittäismyynnin juomien korkeimpaan sallituun alkoholipitoisuuteen on kansanedustajille omantunnon asia.
Tämä on huono nykyistä liberaalimmalle alkoholipolitiikalle, mutta hyvä keskustelulle. Edustajat puhuivat ilman, että heidän on pakko piiloutua ryhmäkurin taakse. Parin vuoden takaisten vaalikonevastausten ja kansanedustajien nyt esittämien mielipiteiden välinen epäsuhta osoittaa, että seuraaviin vaaleihin on myös sen verran aikaa, ettei mielipiteitään tarvitse niellä tai muuttaa äänestäjiä kosiskellakseen.
Moni kansanedustaja kertoi keskustelussa, mitä oikeasti ajattelee keskivertoäänestäjän kyvystä ymmärtää omaa parastaan ja tehdä valintoja. Samat edustajat kohottivat itsensä epäviisaan rahvaan yläpuolelle ja tekivät valinnan heidän puolestaan.
”Eiväthän ne raukat tiedä omaa parastaan – minä tiedän.”
Rehellisesti tämän myönsi kuitenkin ani harva. Erityispisteet on annettava kristillisdemokraattien Peter Östmanille, joka kysyi omassa puheenvuorossaan suoraan, ”ajatteleeko hallitus, että suomalaiset olisivat nyt jotenkin viisastuneet alkoholinkäytön suhteen”.
Ajatus tiivistyy, kun otetaan nuo kaksi turhaa viimeistä sanaa pois.
– Että suomalaiset olisivat nyt jotenkin viisastuneet.
Kuten muutkin näin ajattelevat – joita on paljon, etenkin oppositiossa ja pääministeripuolue keskustassa, perusteli Peter Östman kantaansa alkoholin terveyshaitoilla.
Malliesimerkin tästä tarjosi vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson. Hänkin vetosi terveyshaittoihin. Anderssonin mukaan ”päättäjät ovat onnekkaassa tilanteessa”, koska heillä on tieto alkoholin vaaroista. Rahvaalla tätä tietoa ei ole, toisin kuin päättävällä eliitillä, johon Anderssonkin kuuluu.
– Voimme siis jättää tällaiset epämääräiset argumentit siitä, mikä puolue luottaa ihmiseen ja mikä puolue ei, omaan arvoonsa, hän jatkoi.
”Eiväthän ne raukat tiedä omaa parastaan – minä tiedän.”
Kuten muistamme, ei kyse ollut alkoholista vaan holhouksesta. Jos näinkin mitättömiä väärinkäytettynä haitallisen nautintoaineen sääntelyä purkavia uudistuksia voidaan vastustaa tällaisilla perusteilla, on pakko miettiä, missä muussa sama ajattelu voisi näkyä.
Tämän jos minkä pitäisi pelottaa.
Karkit piiloon
Hampurilaisia ja makeisia voi väärinkäyttää siinä missä alkoholiakin. THL:n mukaan jo yli puolet suomalaista on nykyisin vähintään ylipainoisia. Suorastaan lihavia on ainakin viidennes ja suunta on ylöspäin niin meillä kuin muuallakin.
Lihavuus tulee niin kalliiksi, että THL:llä on kustannuksille omistettu sivukin. THL:n mukaan arviolta jopa seitsemän prosenttia kaikista Suomen terveysmenoista johtuu lihavuudesta. Tarkkoja tuoreita lukuja ei ole, mutta puhutaan sadoista miljoonista euroista vuodessa. Lisäksi lihavuuteen liittyy alkoholin tapaan runsaasti välillisiä kustannuksia, kuten sairauksista johtuva tuottavuuden aleneminen sekä sairauslomista johtuvat kustannukset.
Tutkimustietoa haitoista ja kustannuksista siis riittää.
Korvataanpa eduskuntakeskustelun tappava alkoholi tappavalla sokerilla.
Eletään vuotta 2025 ja makeisten ja limonadien saatavuutta on päätetty vähentää rajoittamalla niiden myyntiaikaa ja siirtämällä ne lukollisiin teräshäkkeihin myyntitiskien taakse.
– Olemme siinä mielessä päättäjinä onnekkaassa tilanteessa, että sokeri on asia, jota on tutkittu hyvin paljon Suomessa. Voimme siis jättää tällaiset epämääräiset argumentit siitä, mikä puolue luottaa ihmiseen ja mikä puolue ei, omaan arvoonsa, ja sen sijaan peilata tätä hallituksen esitystä siihen tutkittuun tietoon, mikä on olemassa ravintopolitiikan vaikutuksista. Ja kun sitä tekee, kannanmuodostus ei ole lainkaan vaikeaa, uudistusta puoltava Li Andersson sanoo kuvitteellisessa keskustelussamme.
Kun katsoo lihavuustilastoja, on kansanedustajan helppo todeta, että ”eivät ne suomalaiset ole viisastuneet” sokerinkäyttönsä suhteen.
”Eiväthän ne raukat tiedä omaa parastaan – minä tiedän.”
Kukin voi soveltaa vapaasti samaa ajatusharjoitusta omaan suosikkipaheeseensa – on se sitten tehotuotettu liha, sipsit, moottoripyöräily tai ihan vaan istuminen.
Allekirjoittanut kunnioittaa jokaisen sellaisen kansanedustajan mielipidettä, joka Peter Östmanin tavoin tunnustaa vastustavansa alkoholin saatavuuden lisäämistä, koska suomalaiset – toisin kuin rahvasta varjelevat päättäjät – ovat liian tyhmiä päättämään omasta juomisestaan.
Tätä ajattelumallia venyttävä törmää väistämättä lopulta synkkään kysymykseen.
Miten ne raukat osaavat edes äänestää oikein?
