Brittiläinen kirjailija ja BBC:n toimittaja Gordon Corera käsittelee teoksessaan venäläisiä vakoojia ja heidän jäljittäjiään.
Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto oli lähettänyt ulkomaille agentteja, jotka saattoivat uinua jopa vuosikymmeniä. Nämä illegaalit olivat KGB:n ylpeys ja tarkoin varjeltu salaisuus.
Yhden osaston tehtävänä oli sepittää agenteille niin uskottavia taustatarinoita, että niillä selviäisi kriittisissä tilanteissa. Teknisellä jaostolla oli äärimmäisen taitavia väärentäjiä. He tutkivat, millaisia musteita, papereita, liimoja ja jopa niittejä kohdemaissa käytettiin, jotta ne voitiin väärentää täydellisesti.
Neuvostoliiton romahdus johti muutoksiin KGB:ssä, organisaatio vaihtoi seuraavina vuosina nimeään tiuhaan, kunnes siitä lopulta tuli FSB. Vain harvat ymmärsivät, että todellisia muutoksia oli tapahtunut vähemmän kuin miltä päällisin näytti. Neuvostoliiton loppu ei todellakaan tarkoittanut, ettei illegaaleja enää olisi ollut tai etteivät maan tiedustelupalvelut enää olisi halunneet vakoilla länttä.
Entisen KGB-upseerin Vladimir Putinin noustessa Venäjän johtoon hän panosti resursseja tiedustelupalveluunsa, se oli keino saada valtaa ja vaikuttaa ympäri maailmaa.
Vakoojaperhe
Esimerkiksi illegaalien toiminnasta voi nostaa vuonna 1960 syntyneen Andrei Bezrukovin. Hänet KGB värväsi Tomskin yliopistosta 1970-luvun lopulla. Ihanteellinen vakoojaehdokas oli vähän yli kahdenkymmenen, koska tätä nuoremmista ei voinut tietää oliko heistä vakoojiksi. Kolmissakymmenissä ihmiset eivät olleet kovin enää mukautuvaisia, jotta heistä voisi muovata eri ihmisen. Bezrukovilla olivat tarvittavat kyvyt, hän oli lahjakas kielissä, älykäs, kärsivällinen, sopeutuvainen ja ennen kaikkea patriootti.
Illegaalin oli määrä viettää vuosikymmeniä peitetarinansa suojissa ja oli epärealistista ajatella, ettei heillä olisi parisuhteita. Bezrukovin kohdalla tilanne ratkesi ideaalisti, hän seurusteli ja myöhemmin avioitui Jelena Vavilovan kanssa, joka myös suostui agentiksi.
Koulutuksen jälkeen pariskunta muutti vuonna 1987 Kanadaan, jossa he saattoivat mukautua ympäristöönsä ja rakentaa identiteettiään yli kymmenen vuoden ajan. Heidän uudet nimensä olivat Donald Heathfield ja Ann Foley ja he saivat myös lapsia.
Vuonna 1999 perhe saapui viimein pääkohteeseensa USA:han ja he asettuivat Bostoniin. Yhtenä tavoitteena oli verkostoitua tehokkaasti ja tätä auttoi Donaldin suorittama tutkinto Harvardin yliopistossa. Heathfieldillä ja Foleylla oli selvä työnjako. Ann oli enemmän kotona ja hoiti valtaosan viestinnästä Moskovan kanssa, Donald hoiti vakoilemisen. Kiinni he jäivät vasta vuonna 2010.
Jäljittäjät
Yhdysvaltain liittovaltion poliisi FBI oli 2000-luvun alussa käynnistänyt erittäin salaisen vastatiedusteluprojektin koodinimeltään Ghost Stories ja kohteena olivat Yhdysvalloissa oleskelleet uinuvat agentit.
Arsenaaliin kuuluivat puhelinkeskustelujen ja sähköpostien tarkkailu ja tallennus, pankkitietojen etsintä, seuraaminen ja ennen kaikkea epäiltyjen kotien tutkiminen salaa. Samalla asuntoihin asennettiin salakuuntelulaitteita. Kaiken tavoitteena oli löytää aukottomia todisteita vakoojana toimimisesta.
Todisteiden kerääminen oli hidas ja sitkeyttä vaatinut prosessi, mutta vuonna 2010 ilmeni, että monet illegaalit olivat jo päässeet yhteiskunnassa hyvin merkittäviin tehtäviin ja FBI:n johto alkoi huolestua tilanteesta, oli toiminnan aika.
Heinäkuun 27. päivänä 2010 monen Yhdysvalloissa vaikuttaneen vakoojan ura päättyi FBI:n pidätystiimien ansiosta. Surullisinta pidätykset olivat illegaalien lapsille, jotka olivat eläneet valheessa koko ikänsä. Yhtäkkiä he kuulivat uutisia, että heidän vanhempansa olivatkin venäläisiä vakoojia.
Amerikkalaisten pidättämisoperaation seuraukset ulottuivat laajalle, se sai hälytyskellot soimaan eri puolilla maailma ja FSB:n maailmanlaajuinen verkosto osittain mureni sillä erää. Coreran mukaan eri valtioissa paljastui jopa 60 illegaalia.
Kiinniottojen jälkeiset kuukaudet saivat optimistit arvioimaan, että venäläisten laajamittaisen ja syvän peitetarinan perheillegaalien aika oli ohi, he olivat kalliita ja heidän toimintansa rajat olivat käyneet selväksi vuonna 2010.
Tosin eräs entisen Ghost Stories -ohjelman johtajista epäilee, että venäläiset käyttävät silti yhä illegaaleja, koska se on osa heidän kulttuuriaan: ”Näin venäläiset toimivat ja tulevat aina toimimaan”.
Tekniikan kehittymisestä huolimatta hyvin koulutettujen illegaalien havaitseminen on edelleen valtavan haasteellista. Tämän vahvisti myös eräs kiinnijäänyt vakooja. Hän arvioi olleensa vain keskitasoinen peitetehtäväagentti, parhaat yksilöt olivat edelleen kentällä ja heistä ei kukaan ollut kuullut tai tulisi kuulemaan.
Samoin Corera päättelee, ettei ei ole mitään syytä luulla, että vuoden 2010 takaiskusta huolimatta Moskova luopuisi illegaaleista, ei ainakaan niin kauan kuin Vladimir Putin on vallassa.
Gordon Corera: Vakoojajahti – Putinin salaiset agentit ja heidän jäljittäjänsä. Suomentanut Mari Janatuinen. Atena/Kustannusosakeyhtiö Otava.
JARKKO KEMPPI
