Harva suomalainen mieltää, että me olemme terrorismin tukialue. Meihin itseemme kohdistuva terrorismin uhka ei ole merkittävä, mutta meiltä muualle kohdistuva uhka on suurempi. Suomesta on lähtenyt muslimiväestömme kokoon nähden suhteettoman paljon ihmisiä Isisin riveihin. Meiltä käsin tuetaan taloudellisesti ja materiaalisesti myös muuta toimintaa, joka on selkeästi ja yksiselitteisesti terrorismia. Tänne voi myös palata ilman pelkoa seurauksista, kuten vaikkapa al-Holin jihadistinaisten kohdalla saimme huomata.
Monet suomalaiset pitävät palestiinalaisia viattomina uhreina. Useat palestiinalaisjärjestöt, esimerkiksi laajaa suosiota nauttiva islamistinen Hamas, ovat kuitenkin syyllistyneet jatkuviin terroritekoihin ja ovat muun muassa EU:n luokittelussa terroristijärjestöjä. Kurdejakin pidetään uhreina, mutta heillä puolestaan on PKK – marxilainen aseellinen siipi, jonka EU niin ikään on luokitellut terroristijärjestöksi. Sekä PKK:n että Hamasin osalta selitellään mielellään, että kyse on jostakin ’poliittisesta väärinymmärryksestä’. Molemmat järjestöt ovat kuitenkin kiistatta tehneet terroritekoja, joten niitä voidaan hyvällä syyllä kutsua terroristisiksi.
Suomessa Suojelupoliisi julkaisee säännöllisesti kansallisia uhka-arvioitaan. Viime aikoina huolta on herättänyt oikeistoradikalismin nousu, mihin toki onkin syytä kiinnittää huomiota. Vasemmistoradikalismia ei luokitella samalla tavalla uhaksi, sillä Suojelupoliisin arvion mukaan vasemmistoradikalistinen toiminta kohdistuu pääosin muualle kuin Suomeen eikä siinä mielessä muodosta turvallisuusuhkaa täällä. Siitä, että meidän alueeltamme tuetaan terrorismia jossakin muualla, syntyy kuitenkin aikaa myöten välillistä turvallisuusuhkaa myös meille. Samoin käy, jos meiltä turvapaikkaa hakeneet jatkavat täältä käsin yhteiskunnallisten kriisien ruokkimista lähtömaissaan.
Pohjoismaista on viety turvattomuutta maailmalle
Pohjoismaat, ja siinä mukana myös Suomi, joutuvat ennemmin tai myöhemmin tunnustamaan sen ikävän tosiasian, että alueeltamme viedään maailmalle turvattomuutta. Kun sallimme terrorismin tukitoiminnan, me asiallisesti ottaen tuemme terrorismia. On aika luonnollista, ettei toimintaamme kohdealueilla katsota kovin hyvällä. Ei etenkään, jos me kaiken päälle moraaliposeeraamme ylemmyydentuntoisesti ja sormi pystyssä opettaen arvostelemme paikallisten vallanpitäjien tapaa hoitaa ongelmia.
Ongelmaan puuttuminen ei ole yksiselitteisen helppoa, sillä vaikkapa terroristien luovuttaminen täältä muualle tuomittavaksi voi kaatua monenlaisiin esteisiin. Oikeusjärjestelmät eivät välttämättä ole yhteismitallisia. Suuri osa toimijoista on kaksoiskansalaisia, eikä Suomi lähtökohtaisesti halua luovuttaa kansalaisiaan muualle tuomittaviksi – etenkään kun luovutusten pyytäjät eivät aina ole tunnustettuja oikeusvaltioita. Me emme luovuta ketään maahan, jossa häntä uhkaa kidutus tai kuolemantuomio. Meillä ei ole edellytyksiä tuomita ketään täälläkään, koska terrorismilainsäädäntömme on yksiselitteisesti hampaaton.
Jotkut rikokset, kuten esimerkiksi terroristiset teot, joukkotuhonnat tai rikokset ihmisyyttä vastaan, ovat luonteeltaan poliittisia. Monissa maissa on vaikeuksia taata oikeudenmukaisia oikeudenkäyntejä ylipäätään ja vielä vaikeampaa se on poliittisesti motivoituneiden rikosten suhteen. Seuraamuksetkin vaihtelevat eri maissa suuresti. Joissain maissa Isis-naisia tuomitaan kuolemaan, mutta esimerkiksi Suomessa he eivät joudu edes syytteeseen. Suomesta käsin on vaikeaa tai jopa mahdotonta ja joka tapauksessa järjettömän kallista tutkia esimerkiksi Syyriassa tehtyjä rikoksia.
Lainsäädäntöä on päivitettävä
Kansainvälinen vakava rikollisuus edellyttää myös kansainvälisiä vastauksia. Yksi sellainen voisi olla, että muun muassa terrorismiin liittyvät rikokset voitaisiin käsitellä pysyvässä kansainvälisessä tuomioistuimessa, joka olisi kansallisten tuomioistuimien sijaan tai niiden ohella tuomiovaltainen ja jonka ratkaisut tunnustettaisiin laajalti. Tämä yhdenmukaistaisi seuraamuksia ja mahdollistaisi paremman kansainvälisen oikeusyhteistyön.
Suomen on välttämätöntä tarkastella kriittisesti myös omaa lainsäädäntöään. Kaksoiskansalaisuudet ovat turvallisuuden kannalta monessa suhteessa ongelmallisia, eikä niitä pitäisi laajasti suosia. Kaksoiskansalaiselta pitäisi myös voida poistaa Suomen kansalaisuus nykyistä helpommin. Suomen passien ei alun perinkään pitäisi olla alennusmyynnissä kaupan. Terrorismirikoksiin syyllistyneet pitää saada Suomessa tuomiolle. Turvallisuusviranomaistemme tulee olla nykyistä kiinnostuneempia myös sellaisesta turvallisuusuhasta, joka ei suuntaudu suoranaisesti Suomeen.
Suomi haluaa olla enemmän turvallisuuden tuottaja kuin kuluttaja. Se edellyttää, että tunnistamme ja tunnustamme myös muiden turvallisuushuolet. Se edellyttää, että emme salli aluettamme käytettävän terrorismiin tai sen tukemiseen. Se edellyttää, että olemme halukkaita tekemään ne ikävät päätökset, jotka tästä kaikesta väistämättä seuraavat.
Maailman yleisen turvallisuuden mutta myös oman kansallisen turvallisuutemme takia meidän tulee kiinnittää vakavasti huomiota siihen, mitä omalla alueellamme tehdään ja millaista toimintaa täältä kohdistuu muualle. Meillä ei ole varaa liialliseen sinisilmäisyyteen.
