Sauli Niinistö ilmoitti viime viikolla maanantaina (29.5.2017) tiedotustilaisuudessaan pyrkimisestään toiselle kaudelle tasavallan presidentiksi, kunhan valitsijayhdistyksen 20 000 kannattajakorttia saadaan kerättyä.
Jättiuutisen varjossa hän sanoi paljon muutakin. Eräänkin asian tiedotustilaisuuden lopulla kaikki kuulivat, mutta toimittajien sen hetken työlistaan se ei tainnut enää mahtua. Asiasta ei nimittäin kirjoitettu juuri lainkaan.
Kyse oli valtaoikeuksista.
Presidentti Niinistö avasi koko tiedotustilaisuutensa ”pienellä mietinnällä”. Siinä hän totesi johdonmukaisen kehityksen olleen, että tasavallan presidentin valtaoikeuksia on supistettu – nimenomaan sisäpoliittisia valtaoikeuksia on kavennettu, ja presidentti on etääntynyt yhä kauemmaksi puoluepolitiikasta. Hän sanoi sisäpolitiikan osalta kehitystä luonnolliseksi ja presidentin tehtävien keskittyneen ulkopolitiikan johtamiseen hallituksen kanssa.
Tämän jälkeen Niinistö puhui ulkopolitiikan kuluneesta viidestä vuodesta ja sen ympäristön muuttumisesta huonommin ennalta arvattavaksi. Hän päätti tämän noin kolmen minuutin katsauksen toteamalla, että kyse on sopeutumisesta hyvinkin nopeasti muuttuviin olosuhteisiin.
Vasta sitten mentiin presidentinvaaliasioihin.
Niiden jälkeen valtaoikeuksiin palattiin. Tästä videolinkistä löytyvässä kohdassa noin 22:00 Sauli Niinistöltä kysytään Björn Wahlroosin haastattelusta, jossa tämä sanoi perustuslakiuudistuksen olleen valtava virhe ja että presidentin valtaoikeuksia kavennettiin liikaa. Niinistöltä kysytään, millaisia ajatuksia tällainen pohdinta hänessä herättää.
Sauli Niinistön vastaus on lopussa litteroituna. Hän aloitti sanoen pitävänsä sisäpolitiikan valtaoikeuksien kaventamista edelleen johdonmukaisena, eikä siinä ole ”suurta ihmettelemistä”.
Tämän jälkeen Niinistö sanoi, että Suomessa on kolmantena haarana nykyisin sisä- ja ulkopolitiikan lisäksi Eurooppa-politiikka. Hänen mukaansa eduskuntakäsittelyssä valiokunnat lausuivat, että tuolla alueella ”tulisi olla samanlainen yhteistoimintaelementti kuin yleisessä ulkopolitiikassa”.
Tämän jälkeen tulivat perustelut: hänen mukaansa kyseessä on perustuslain solmukohta, jossa yhteistoiminnan on koko ajan säilyttävä hallituksen, pääministerin ja tasavallan presidentin välillä.
Näin Sauli Niinistö vastasi 29.5.2017 sanatarkasti kysymykseen presidentin valtaoikeuksista:
– Olen myöskin tässä oman toimintani vanki. Olin nimittäin 90-luvulla jo niissä työryhmissä, joissa presidentin valtaoikeuksia kartoitettiin. Ja minä pidin silloin, ja pidän kyllä edelleenkin, aika johdonmukaisena sitä, että presidentin sisäpoliittisia valtaoikeuksia on kavennettu.
– Minun mieleeni tulee nyt tässä viimeisessä vaiheessa esimerkiksi kansliapäälliköiden nimitykset. Se saattaa kuulostaa niin kuin muodolliselta toiminnalta, mutta nimitysvalta on kuulkaa äärettömän suuri valta. Ja ulottaa helposti lonkeronsa – en väitä että näin olisi tapahtunut – mutta saattaa ulottaa lonkeronsa muuhunkin kuin pelkästään siihen nimitysprosessiin.
– Joten siltä osin minusta tässä ei ole minusta suurta ihmettelemistä.
– Euroopan unioni toi kuitenkin kokonaan uuden elementin tietysti meidän poliittiseen päätöksentekoomme, jota nyt meillä oikeastaan on siis sisäpolitiikka, ulkopolitiikka ja sitten Eurooppa-politiikka kolmantena haarana. Ja se on sitten nyt viimeksi erotettu hyvin tarkkaan hallituksen vastuualueeksi. Varmasti näin on ihan oikeinkin. Siinä on kuitenkin jo (eduskunnan) valiokunnat aikanaan kiinnittäneet huomiota siihen, että myös tässä Eurooppa-politiikassa tulisi olla samanlainen yhteistoimintaelementti kuin yleisessä ulkopolitiikassa – vaikkei sitä ole lakiin kirjoitettu, mutta valiokunnat kyllä mietinnöissään lausuneet.
– Ja syy on oikeastaan aika selvä. Niissä Eurooppa-pöydissä käsitellään yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, mutta joskus käsitellään vielä senkin tavallaan ulkopuolella olevaa: että miten me käyttäydymme suhteessa johonkin kolmanteen, itsenäisinä Euroopan unionin maina. Ja tässä on sitten jo paljon sukulaisuutta tietysti suoraan ulkopolitiikkaan.
– Minulla ei ole tässä mitään aihetta olla tyytymätön, koska meillä hallituksen kanssa ja pääministerin kanssa yhteistyö on sujunut ihan kitkattomasti. Mutta sellainen, sanoisinko solmukohta, tuossa meidän perustuslaissamme välttämättä on, enkä ollenkaan osaa edes hahmottaa että voitaisiinko asia jollain muulla tavalla järjestää. Tuskinpa. Joten sen kanssa on toimittava niin että yhteistoiminta koko ajan säilyy koko ajan hallituksen, pääministerin ja presidentin välillä.
