Moskovan keskustassa asuva Sergei kertoo ruotsalaiselle Dagens Nyheter -lehdelle tuntevansa olonsa epämukavaksi, jos eurooppalaisten asenteet venäläisiä kohtaan ovat muuttuneet aiempaa kielteisemmiksi Ukrainan sodan takia.
– Ovatko ihmiset Euroopassa nyt todella venäläisiä vastaan, hän kysyy DN:n haastattelussa.
– Miksi he eivät voi vain vastustaa sotaa? Miksi heidän pitää olla meitä vastaan, hän jatkaa pohdiskelua.
Venäläismiehen on vaikea ymmärtää, miksi Euroopassa ollaan tällä hetkellä vihaisia. Sota on hänen mukaansa häpeällistä, mutta hänen on vaikea nähdä, miten se liittyy hänen itseensä eli niin sanottuun tavalliseen venäläiseen.
– En ymmärrä, miksi minun pitää pyytää anteeksi ukrainalaisilta, Sergei toteaa.
– Että minun pitäisi tuntea henkilökohtaisesti syyllisyyttä sodasta… En ymmärrä sitä. Pitäisikö jokaista venäläistä syyllistää siitä? Olemme myös uhreja. Meidät on vedetty tähän vastoin tahtoamme.
Sergein puheista huolimatta 76 prosenttia venäläisistä tukee armeijan toimia Ukrainassa. Tämä ilmenee riippumattoman Levada-keskuksen heinäkuussa julkaistusta tutkimuksesta.
– Mutta se on vain mielipidekysely! Se ei vastaa todellisuutta, toteaa Sergein tyttöystävä Liza DN:lle.
Mielipidetiedusteluilla ei hänen mukaansa mitään tekemistä sen kanssa, mitä vastaaja oikeasti ajattelee. Julkisesti on aina osoitettava tukea vallanpitäjille ongelmien välttämiseksi.
Levada-keskuksen johtaja, sosiologi Lev Gudkov kuvaa ilmiötä kaksoisajatteluksi.
– Se on osa Venäjän poliittista kulttuuria. Selkärangassa on se, että pitää osoittaa julkisesti uskollisuutta valtiolle, hän toteaa DN:lle.
– Kun kysymme, tukevatko he (venäläiset) Venäjän armeijan toimintaa Ukrainassa, enemmistö vastaa kyllä. Mutta jos kysymme, tuntevatko he henkilökohtaista vastuuta Venäjän armeijan toimista Ukrainassa, prosenttiosuus putoaa 29 prosenttiin.
Kaksoisajattelu johtaa hänen mukaansa siihen, että ihmisten on vaikea nähdä niin sanotun ”tavallisen kansalaisen” yhteyttä vallanpitäjien päätöksiin. Tämä koskee myös Ukrainan sotaa, josta monen venäläisen on vaikea tuntea syyllisyyttä tai häpeää.
– Meillä on viimeisen 25 vuoden ajan ollut jatkuvasti 75-80 prosentin enemmistö, joka sanoo ettei heillä ole mahdollisuutta vallanpitäjiin millään tasolla. Ihmiset kokevat, etteivät he voi tehdä mitään edes paikallisella tasolla. Se johtaa sopeutumiseen ja kaksoisajatteluun. Ulkoisesti osoitetaan uskollisuutta, sisäisesti ihmisesti etäännyttävät itsensä vallassa olevista.
Lev Gudkov sanoo, että tietenkin myös Kremlin propaganda vaikuttaa voimakkaasti ihmisiin. Asioiden oikeaa laitaa ei tiedetä, joten venäläiset saattavat olla hämillään lännen asettamista pakotteista ja matkustusrajoituksista.
– Monet eivät tiedä mitään Venäjän sotarikoksista Ukrainassa. He ovat kuulleet sellaisista vasta, kun venäläiset propagandistit tekevät niistä pilkkaa. Toisaalta on myös olemassa kollektiivinen identiteetti, yhteinen tulkinta maastamme ja sen historiasta, johon ei kuulu sotarikokset. Monille onkin mahdotonta ymmärtää, että Venäjän armeija voisi tehdä sotarikoksia ja pommittaa kaupunkeja. Se on ristiriidassa heidän identiteettinsä kanssa, sosiologi selittää.
