Yhä useampi työntekijä tekee töissä vain vaaditun minimimäärän eikä suostu ponnistelemaan yli odotusten. Kyseisestä ilmiöstä käytetään termiä quiet quitting eli ”hiljaiset loparit”. Ilmiöön liittyy olennaisesti myös se, ettei työntekijä lue työsähköposteja iltaisin tai ajattele työasioita työajan ulkopuolella.
Nuorten korkeakoulutettujen nuorten asiantuntijoiden rekrytointiin erikoistuneen aTalentin toimitusjohtaja Niklas Huotari arvioi Kauppalehdelle, että ilmiö näkyy etenkin nuorten asiantuntijoiden kohdalla. Hän on kohdannut ilmiön keskustellessaan rekrytointeja tekevien ja työelämässä olevien korkeakoulutettujen kanssa.
– Kaikki ovat jossain kohtaa käyneet läpi burn outin ja työelämä nähdään aika raadollisena. Tämä on jonkinlainen vastareaktio, että omista rajoista halutaan pitää kiinni ja tehdä niin sanotusti normaaleja työpäiviä, Huotari sanoo KL:lle.
KL:n haastattelema Ilmarisen asiantuntijapsykologi Simo Levanto näkee, että työn rajaamisessa on paljon hyvää. Hänen mielestään ei ole mitään järkevää syytä sille, että työntekijän pitäisi vaikkapa vastailla sähköposteihin työajan ulkopuolella.
Sekä Huotari että Levanto näkevät, että työn voimakkaalla valumisella vapaa-ajalle on riskinsä. Jos työ ja vapaa-aika eivät erotu toisistaan, riskinä voi olla esimerkiksi loppuunpalaminen.
– Välillä kuulee myös, että ne henkilöt, jotka ovat valmiit antamaan kaikkensa, heille sitten annetaan koko ajan lisää työtä. Se ei ole kovin mukava kierre pidemmän päälle, Huotari toteaa KL:lle.
