Suomen historia on täynnä outojakin tapauksia. Toimittaja, tietokirjailija Vesa Sisättö pohtii kirjassaan Huuhaa-Suomen historia asioita ja tapauksia, jotka ovat perättömiä, epäuskottavia tai epätieteellisiä.
Sisättö käsittelee kolmisenkymmentä tapahtumaa ja ilmiötä keskiajalta 2000-luvun kynnykselle.
Seuraavassa niistä muutama uudempi.
Rakettilento
Lokakuun alussa vuonna 1948 Helsingin Sanomat uutisoi uskomattomasta lennosta Kuopiosta Suonenjoelle. Sen oli tehnyt 17-vuotias Silvo Sokka (1930-2010) itse tekemällään reaktiokoneella, joka oli seitsemän metriä pitkä, sikarinmuotoinen ja peräsintä lukuun ottamatta siivetön ja toimi omatekoisen polttoaineen voimin. Kesken kaiken noin 2 000 kiloa painanut kone kuitenkin käännähti nurin ja putosi järveen, mutta Sokan onnistui uida puolen kilometrin matka rantaan.
Uutinen lennosta nousi valtavaksi sensaatioksi. Sodan jälkeisessä ahdistavassa ilmapiirissä Suomessa oli tilausta nuorelle lahjakkuudelle. Helsingin Sanomat oli tavoittanut korkea-arvoisen upseerin, joka oli sitä mieltä, että poika oli nero ja yhteiskunnan pitäisi auttaa häntä eteenpäin.
Lehdistötilaisuudessa Sokka vastaili toimittajien kysymyksiin hermostuneena eikä ottanut katsekontaktia yleisöön. Selvisi, että hanketta oli rahoittanut eräs saksalainen insinööri, joka oli innostunut Sokan näyttämistä piirustuksista. Rakettikone oli Sokan mukaan rakennettu eräässä heinäladossa Riistavedellä, osia oli tilattu kymmenkunnasta tehtaasta. Laitteen runko oli valmistettu Tampereella teräsputkista ja kuori duralumiinista. Raketti oli kolmiosainen ja siinä oli kärki-, moottori- ja ohjaamo-osa. Sokka piirsi myös Silver Star -nimisestä ilma-aluksestaan hienon kuvan.
Ilmailuasiantuntijat epäilivät Sokan lentomatkaa jo heti kättelyssä. Jos Sokan kertomat tiedot matkasta pitivät paikkansa, hän olisi saavuttanut peräti 830 kilometrin tuntinopeuden. Oli varmaa, ettei nyrkkipajoissa pystyttäisi rakentamaan tuon tason konetta. Sanomalehdet alkoivat myös penkoa juttua tarkemmin ja jatkuvasti ilmeni uusia kummallisuuksia. Esimerkiksi raketin lähtöpaikkaa ei löytynyt, samoin rakennuspaikassa olleesta ladosta löytyi vain heinää.
Tutkinnan edetessä Silvo Sokka tunnusti keksineensä koko jutun lentomatkastaan ja salaperäisestä insinööristä. Astetta vakavammaksi asia lähti siinä vaiheessa, kun Moskovassa epäiltiin, että Suomessa oli tekeillä Pariisin rauhansopimuksen vastaisia puuhia. Ilmeisesti Sokan kertomukset rakettien osien tilaamisesta useista tehtaista ja joidenkin upseerien kommentit herättivät epäilyjä.
Neuvostoliiton suurlähetystöstä pyydettiin Suomen viranomaisilta tarkempia tietoja tapauksen tutkimuksista.
Asiaan liittyi myös sanomalehtien välistä nokittelua, etenkin vasemmistolehdistö ilkkui Helsingin Sanomia, joka oli haksahtanut juttuun täysillä.
Silvo Sokka ei saanut minkäänlaisia syytteitä tempauksestaan, mutta perheelle kyseessä oli niin iso häpeä, että se päätyi vaihtamaan sukunimensä.
Nilsiän öljysheikki
Vuonna 1986 julkisuuteen nousi televisiotoimittaja Hannu Karpon ohjelman kautta nilsiäläinen Tauno Kuosmanen (1928-2008), joka tunnettiin paremmin nimellä Nilsiän öljysheikki. Hän esiintyi julkisuudessa pilailukaupasta ostetussa kaavussa.
Sheikillä todellakin oli tontillaan säiliöitä, öljytynnyreiltä ja muilta öljyfirmoilta peräisin olevia astioita, joihin Kuosmanen pakkasi tuotteensa. Kanistereiden päälle oli tekstattu tussilla Man Oil, myöhemmin öljyä myytiin siisteissä pikkupulloissa.
Televisio-ohjelman tuoman suosion myötä Nilsiän öljysheikki alkoi kiertää tapahtumia vuoden 1987 alussa. Hän esiintyi kauppojen avajaisissa, paikallisilla messuilla ja juhlissa. Kuosmasen onnistui luoda hahmo, jota tuhannet ihmiset olivat valmiita tulemaan katsomaan ja siinä sivussa hän myi Man Oil -öljyjään iskulauseella ”Tippa sinne, toinen tänne”. Julkisuutta lisäsi tavoite saada aitojen sheikkien tapaan vähintään toinen vaimo. Kaksinnaimiseen oli Kuosmasen mukaan jopa oikeusministeriön lupa.
Man Oilin johtaja katsoi, että hänen öljynjalostamonsa oli merkittävä kansantaloudellinen hanke, jota valtion tai ainakin Nilsiän kunnan olisi pitänyt tukea.
Päätuote kärsi mainekolhun, kun Hymy-lehti tilasi siitä tutkimuksen syksyllä 1987 ja se paljastui kokeissa tavalliseksi mineraaliöljyksi. Yhden version mukaan kyse oli jäteöljystä puhdistettu toisen luokan voiteluöljy.
Paljastuksista huolimatta Kuosmasen liiketoiminta laajeni, mutta lopulta hän teki vakavan virheen väittämällä öljynsä parantavan myös tauteja sisäisesti nautittuna. Useiden rikosilmoitusten seurauksena sheikki joutui vuonna 1989 oikeuteen syytettynä petoksesta ja vaaran aiheuttamisesta hengelle ja terveydelle. Mielentilatutkimuksen jälkeen Kuosmanen todettiin syyntakeettomaksi ja nyt hän oli virallisesti kylähullu, mikä ei sinällään estänyt bisnestä.
Kuosmaselle itselleen menestyksestä ei ollut taloudellista hyötyä. Esiintymisistä ja öljynmyynnistä saadut rahat huijattiin häneltä kakkosvaimoprojektin yhteydessä.
Postimyyntimorsiamista pyydettiin erilaisia ennakkomaksuja, mutta vaimoja ei koskaan näkynyt.
JARKKO KEMPPI
Vesa Sisättö: Huuhaa-Suomen historia. 346 sivua. SKS kirjat.
