Vaalikauden viimeiset valtiopäivät ovat puolivälissä. Päättötodistukset jaetaan sunnuntaina 2. huhtikuuta.
Joulun alla on kouluissa tapana jakaa todistukset menneestä syksystä. Myös poliitikkojen tekemisiä on mahdollista arvostella.
Tällä kertaa palautteet ovat sanallisia. Se on soveliasta pelkästään siksi, että hallitus ja oppositio ovat vasta päiväkoti-ikäisiä.
Hallitusluokka on ehtinyt askaroida vain kolme vuotta, koska sen edeltäjä sai pikaiset potkut. Oppositio on pakertanut muutaman kuukauden pitempään.
Demokraattisen sosialismin aineopiskelijoiden priimus on pääministeri Sanna Marin (sd). Hänen imagonsa on kansainvälisen puoluejohtajan ja rock-tähden risteymä.
Suomi on Sannalle liian pieni. Kotimaan asiat eivät ole aivan yksityiskohtia myöten hallinnassa, kun hän joutuu sosiaalisen median lisäksi viettämään aikaa Euroopan unionin huippukokouksissa.
Marin on hyvä esiintyjä. Silti hänen kannattaisi enemmän perehtyä talouspolitiikan saloihin, pitää paremmin huolta virkapuhelimestaan ja säännöstellä julkisuutta Ilmarin kavereiden kanssa.
Li Andersson (vas.) on Populismi ja propaganda -linjan mallioppilas. Hänen henkilökohtainen suosionsa päihittää selvästi vasemmistoliiton kannatuksen.
Andersson on rakentanut vasemmistoliitosta vaikutelman vahvasti hallitusta tukevana porukkana. Puolue on jopa sättinyt keskustaa lintsaamisesta.
Vasemmistoliitossa kuri on löysä. Eduskuntaryhmästä lähes puolet vastusti Suomen Nato-jäsenyyttä, ja osa harasi potilasturvallisuuslakia vastaan.
Bluffi saattaa paljastua keväällä, mutta hallituksesta Andersson tuskin livistää.
On makuasia, kumpi venkoilee enemmän, Li vai kotitalous- ja kansallispukulinjan Annika Saarikko (kesk). Saarikkoa rasittaa kavereiden luikkiminen luokasta.
Saarikon johtajuus on koetuksella, kun takaiskuja on tullut useita. Hän hävisi Marinille kiistan kulttuurityöntekijöiden valtiontuista, ja talousneuvotteluiden melskeissä vihjailut hallituksesta lähdöstä olivat pelkkää silmänlumetta.
Pienentyneessä joukossaan Saarikolla on vaikeuksia. Eduskuntaryhmä jyräsi johtajansa luonnonsuojelulain viimeistelyssä ja puolustusministeriehdokkaan valinnassa. Kevätkaudella Saarikon pitää pyrkiä takaisin porukkansa eteen.
”Petteri Orpo, pystyt parempaan”, huikkasi Saarikko kokoomusjohtajalle televisiossa. Niin varmasti.
Kokoomuksella ei ole omaa opintosuuntaa. Puolue on oppositiossa eli koulutermein välitunnilla tai ulkona. Orpon pitäisi selvitä kannatuslukujen huumasta ja ryhtyä seuraamaan opetusta.
Huolellisuus ja tarkkaavaisuus kohenevat, jos pitää välillä suunsa kiinni. Väitetty Sannan ja Annikan kiljuminen ei peittänyt sitä, että Petteriltä olivat kotiläksyt tekemättä.
Antti Kaikkosen (kesk.) isyysvapaan kommentointikin meni metsään. Aluksi Orpo ei ymmärtänyt ajoitusta, mutta mieli muuttui vuorokaudessa.
Pihalla on toinenkin yksinäinen. Riikka Purra (ps.) ei ole kenenkään kaveri.
Purralle on vaikea antaa kevääksi tehtäviä. Perussuomalaiset haluaa suurimmaksi, koska se on varmin keino päästä vallan välitunnilta takaisin hallituksen kammareihin.
Menestystä kaikille tasapuolisesti, myös Maria Ohisalon (vihr.) johtamalle luontokerholle, Sari Essayayhin (kd.) uskontopiirille ja Harry Harkimon (liik.) liikuntaryhmälle. Ano Turtiaiselle (vkk.) rehtori lienee varannut ajan koulukuraattorille.
Eduskunnan joululoma on todellinen rauhan ja hiljentymisen aika. Silloin ei tarvitse pelätä veronkorotuksia ja muita ikäviä päätöksiä.
Keväällä jännitämme, kenet rannikkolinjan Anna-Maja Henriksson (r) ottaa kaverikseen seuraavalle luokalle.
