Valtiotieteen tohtorin, entisen suurlähettilään Alpo Rusin mielestä saattaisi olla paikallaan tarkistaa, olisiko jonkinlainen suomalainen ”The Logan Act” tarpeellinen.
”The Logan Act” vuodelta 1799 on laki, jonka Yhdysvaltain oikeusoppineet ovat tulkinneet niin, että se kieltää yksityisiä kansalaisia harjoittamasta diplomatiaa sellaisen maan virallisen edustajan kanssa, jolla on kiista Yhdysvaltojen kanssa. Lain rikkomisesta seuraa tuomiona sakot tai enintään kolmen vuoden rangaistus, kun kyse on vakavasta rikoksesta.
Alpo Rusi ottaa blogikirjoituksessaan esille kylmän sodan aikaisten hyvien neuvostosuhteiden ongelmallisen todellisuuden.
– Suomea painostettiin. Tästä on olemassa paljon todisteita, mutta myös salattuja todisteita. Yhden tarjoaa pääministeri Kalevi Sorsan (sd.) neuvottelu Neuvostoliiton kommunistipuolueen sihteerin Juri Andropovin kanssa 26.10.1982 Moskovassa. Sorsa johti puoluevaltuuskuntaa, mutta oli samalla pääministeri, kirjoittaa Rusi.
Hän kertoo, että neuvottelujen kuluessa esille nousi neuvosto-osapuolen toimesta esille merkittäviä valtiollisiin suhteisiin liittyneitä kysymyksiä.
– Aiemmin KGB:n johdossa toiminut tuleva pääsihteeri Andropov vaati kaupan tasapainottamiseksi Suomea hankkimaan 1000 megawatin ydinvoimalan Neuvostoliitosta ja rakentamaan kaasuputken Helsinkiin ja Tampereelle. Andropov painosti Sorsaa myös siivoamaan neuvostovastaisuudet medioista, missä Sorsa lupasikin olla avuksi.
Neuvottelu tapahtui ilman valtiollista hyväksyntää
Näistä neuvotteluista ei ole ulkoministeriön arkistossa muistioita, vaan tiedot nojautuvat CIA:n ja DDR:n ulkoministeriön pian neuvottelujen jälkeen saamiin tietoihin, jotka Rusi sai käsiinsä jokin aika sitten.
CIA:lla ja Saksan tiedustelulla oli NKP:n sihteeristössä korkean tason myyrä, mistä on todistanut edesmennyt Saksan huippupoliitikko Egon Bahr ennen kuolemaansa antamassaan haastattelussa. Rusi kertoo, että Sorsa-Andropov-keskustelu eteni tätä väylää pitkin CIA:lle marraskuussa 1982.
– Sorsan neuvottelu tapahtui ilman valtiollista hyväksyntää. Hänen valtuuskunnassaan oli niin ikään useita SDP:n johtohenkilöitä, mutta myös piirisihteereitä, joiden läsnäoloa ei voida pitää lainmukaisena valtiojohdon keskusteluissa. Kyse oli valtiollisista ja luottamuksellisista kysymyksistä, joita Sorsa olisi saanut käydä Neuvostoliiton virallisten edustajien kanssa vain vastuuministereiden ja vastuuvirkamiesten läsnäollessa. Lisäksi Sorsa jätti ilmeisesti raportoimatta neuvotteluistaan muulle hallitukselle, puhumattakaan siitä, että hän olisi neuvotellut ydinvoimahankkeesta ja kaasuputkista etukäteen Helsingissä, Rusi toteaa.
– Sorsa ei koskaan nähtävästi jäänyt kiinni salatuista neuvotteluistaan tai sitten hänen asemansa oli niin vahva poliittisesti, että hänellä oli mahdollisuus sivuuttaa perustuslailliset näkökohdat harjoittaessaan valtiollista diplomatiaa puoluetason keskusteluissa. Oma merkitys oli myös sillä, että puoluetason keskustelut käytiin sosialidemokraattien ja kommunistein kesken.
Rusin mielestä Sorsan Andropov-neuvottelu nostaa esille myös kahden entisen pääministerin yhteistyön, Paavo Lipposen (sd.) ja Esko Ahon (kesk.) Gazpromin ja Sberbankin kanssa.
– Saattaa olla niin, että myös Suomessa olisi paikallaan tarkistaa, olisiko jonkinlainen suomalainen ”The Logan Act” tarpeellinen, Rusi toteaa.
