Lapin Kansan väestötieteellisen suuren artikkelin mukaan Suomen kansa, ”jota ei ole”, on ”sattumalta samassa maassa asuva kokoelma itämerensuomalaisia kieliä puhuvia heimoja”.
Keskinäinen geneettinen etäisyytemme on suurinta koko Euroopassa. Jopa niin, että länsisuomalaisten ja itäsuomalaisten geenit poikkeavat toisistaan enemmän kuin englantilaisten ja saksalaisten.
10 000 vuotta sitten Suomessa eli ihmisiä, joiden menot viittaavat sekä Baltiaan että Luoteis-Venäjälle. Tänne tuli pieniä ryhmiä ehkä eteläisen Euroopan lämpimistä taskuista, kuten Ukrainan alueelta ja Baskimaan seudulta.
Itäsuomalaiset ja länsisuomalaiset ovat LK:n mukaan aivan eri porukkaa. Vuoden 2008 tutkimuksen mukaan savolaiset eroavat varsinaissuomalaisista geneettisesti enemmän kuin englantilaiset saksalaisista.
Geneettistä etäisyyttä ilmaisevien FST-arvojen perusteella suomalaisten sisäinen variaatio on suurinta koko Euroopassa. Ruotsalaiset ja virolaisetkin ovat suomalaisille läheisempää sukua kuin toiset suomalaiset.
Antropologi Markku Niskanen Oulun yliopistosta korostaa arokansan merkitystä: yli puolet suomalaisten geeniperimästä on aroilta. Hänen mukaansa ”on nähtävissä selvä linja Äänisjärven kautta Ukrainasta Suomeen”.
Lisäksi tulivat eurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden kaksi ryhmää, pronssikauden ja Ruotsin vallan aikana saapunut skandinaavinen geeniperimä sekä rannikkoa pitkin Skandinaviaan välittynyt pohjoissiperialainen perimä.
– Kyse on geneettisestä sekamelskasta. Sen myötä perinteiset käsitykset roduista on voitu romuttaa, Markku Niskanen toteaa LK:ssa.