Firenzen EU-yliopiston professorina nykyisin työskentelevä Alexander Stubb julkaisi lokakuussa Youtube-videon, jossa hän kertoi tehneensä Suomen pääministerinä (2014–2015) ja ulkoministerinä (2008–2011) neljä virhettä Venäjän kanssa.
Ne olivat entisen kokoomusministerin mukaan venäläisten viisumivapauden ajaminen, Nord Stream -kaasuputki, Rosatomin ydinvoimalahanke ja se, ettei hän kyennyt edistämään Suomen jäsenyyttä puolustusliitto Natossa.
Stubb kertoo MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa, että jälkimmäistä hän pitää suurimpana virheenään.
– Jos jälkikäteen saisi valita, olisi hienoa, että Suomi olisi lähtenyt Nato-jäsenyys -polulle jo Georgian sodan yhteydessä vuonna 2008. Se olisi ollut kaikista turvallisin vaihtoehto, hän sanoo MTV:llä.
Stubb oli Suomen ulkoministeri, kun Venäjän ja Georgian välinen sota syttyi elokuussa 2008. Hän piti muutama viikko sodan alkamisen jälkeen suurlähettiläspäivillä puheen, jossa hän puhui Natoon liittymisen puolesta.
– Entä Nato-jäsenyys? Oma ajatteluni lienee kaikkien tiedossa. En kuitenkaan missään nimessä ehdota hätiköityä liikkeellelähtöä, vaikka Nato-jäsenyyden harkinnalle onkin olemassa vahvat perusteet, hän sanoi suurlähettiläille pitämässään puheessaan vuonna 2008.
Silloinen ulkoministeri Stubb sai puheestaan kovaa arvostelua.
Nyt hän arvioi, että eurooppalaisille tyypillinen ajattelu johti häntä ja muita poliitikkoja harhaan Venäjän suhteen.
– Olen päätynyt siihen analyysiin, että me Suomena, mutta myös minä henkilönä olen aina uskonut ulkopolitiikan perustuvan kahteen pilariin: idealismiin ja realismiin, hän sanoo MTV:n haastattelussa.
Stubb viittaa idealismilla vapaaseen ja avoimeen yhteiskuntaan ja haluun tehdä yheistyötä muun maailman kanssa. Realismilla hän tarkoittaa pyrkiystä varautua pahan päivän varalle esimerkiksi puolustusmenoilla, asepalveluksella ja Nato-jäsenyydellä.
Tämä eurooppalainen ajattelu ei toiminut hänen mukaansa Venäjän suhteen.
– Meillä kaikilla oli aika eurooppalainen tulokulma yhteistyöhön Venäjän kanssa. Se, mikä löi kasvoille, oli, että Venäjä ei loppupeleissä ollutkaan normaali eurooppalainen valtio, joka soveltaisi kansainvälistä oikeutta jollakin tavalla. Se oli suuri virhe.
