Helmikuun 14. päivä ukrainalainen julkkis ja vapaaehtoinen Serhiy Prytula julkaisi lennokkivideon otsikolla ”Olipa kerran Solntsepek”. Siinä Ukrainan 72. Erillisen mekanisoidun prikaatin tuhoama Venäjän TOS-1A-raketinheitin räjähteli näyttävästi. Millainen asejärjestelmä on TOS-1A?
Venäjän maavoimien TOS-1A on epätavallinen ase. Sen nimi on lyhenne sanoista Tjaželaja Ognemetnaja Systema. Se tarkoittaa raskasta liekinheitinjärjestelmää, joka on nimenä hieman harhaanjohtava, koska aseen tärkein ammus on raketti, jossa on termobaarinen räjähde.
Se tuottaa voimakkaan lämpö- ja paineiskun, mikä on antanut aseelle lisänimen Solntsepek, Auringonpolttama. Aseen täysi, 24 raketin tuli-isku voidaan laukaista 12 sekunnissa, ja se tuhoaa täysin 200 kertaa 200 metrin laajuisen alueen. Ase soveltuu erityisen hyvin linnoitettujen asemien tuhoamiseen. Siltä suojautuminen on lähes mahdotonta.
Järjestelmä on ollut Venäjän käytössä Ukrainassa hyökkäyksen alusta lähtien. Helmikuun 24. päivänä TOS-1A nähtiin matkalla Valko-Venäjältä kohti Kiovaa Sen’kivkan rajanylityspaikalla Tšernihivin alueella. Sodan kolmantena päivänä TOS-1A havaittiin kuljetuslavetilla ylittämässä rajaa kohti Harkovaa Belgorodin alueella.
Järjestelmä ei kuitenkaan ole ollut mikään menestys taistelukentällä. Venäjä on menettänyt ainakin kaksi TOS-1A:ta tuhottuina ja neljä Ukrainan käsiin jääneinä. Ukraina on tuhonnut lisäksi ainakin kolme kuljetuslavetti-latauslaitetta ja saanut niitä neljä sotasaaliiksi.
TOS-1A-heittimiä ole Venäjällä massiivisesti: vuoteen 2018 mennessä jokaisessa sotilaspiirissä oli määrä olla yksi pataljoona, jossa on yhdeksän TOS-1A:ta, ja jokaisessa armeijakunnassa yksi komppania, jossa on kolme TOS-1A:ta. Jos suunnitelma toteutui, kokonaismäärä olisi noin 70.
Niitä on myyty Armenialle, Azerbaidžanille, Kazakhstanille, Irakille, Saudi-Arabialle ja Algerialle.
TOS-1A:ssa on kutenkin puutteensa, minkä vuoksi muut maat eivät ole rakentaneet vastaavaa asetta. Aseen Akilleen kantapää on termobaaristen rakettien vain enintään kuuden kilometrin kantama.
Itse järjestelmä on valtava möhkäle T-72-lavetin päällä, joka on hyvin näkyvänä erinomainen maali niin suoralle tulelle kuin tykistöllekin, ja lavetti on luonnollisesti haavoittuva panssarimiinoille.
Kuuden kilometrin päässä rintamasta ne ovat ensisijaisia maaleja, mikä ei varmasti paljon motivoi aseen kolmihenkistä miehistöä, jonka suoja on olematon, jos rakettikuorma räjähtää osumasta.
Koska rakettien räjähde tarvitsee ulkoista happea, se ei toimi veden alla, korkeassa ilmanalassa eikä huonossa säässä, kuten kovassa vesisateessa tai tuulessa.
Toiseksi ase on aluevaikutteinen, sen raketit ovat huomattavan epätarkkoja, lähes umpimähkäisiä, sekä suhteettoman tehokkaita sotilaallisten päämäärien saavuttamiseksi varsinkin kaupunkiolosuhteissa, jossa ne tuhoavat niin rakennukset, sotilaat kuin siviilitkin.
Sen vuoksi on ihme, ettei niitä ole suoraan kielletty kansainvälisillä laeilla, vaikka niiden käyttö onkin kielletty asutusten lähellä sekä Haagin että Geneven yleissopimuksissa.
