Dosentit Virpi Mäkinen, Heikki Pesonen ja Risto Uro ovat toimittaneet teoksen, missä asiantuntijat eri aloilta tarkastelevat ruokaa uskonnon ja etiikan tutkimuksen välinein.
Ruokatavat kuvaavat ihmisten uskonnollista ja etnistä identiteettiä. Ruoka on olennainen elementti uskontojen rituaaleissa ja juhlissa. Jokin ruoka on taas jossakin uskonnossa jyrkästi kielletty.
Lihansyöntiin liittyvät tabut voivat johtua myös uskontoperinteen käsityksistä ihmisen ja eläimen suhteesta. Esimerkiksi hindulaisuudessa ajatus ihmisen mahdollisuudesta syntyä uudelleen eläimeksi tekee eläimistä tavallaan ihmisen sukulaisia.
Uhraaminen
Yksi uskontoperinteissä varsin laajalti esiintynyt ja esiintyvä rituaalinen käytäntö on eläinten uhraaminen joko jumalten tai ihmisten ravinnoksi. Tämä tulee esille niin Vanhan testamentin kirjoituksissa kuin varhaisissa intialaisissa teksteissäkin. Juutalaisuuden ja islamin piirissä harjoitettu rituaaliteurastus on mahdollista ymmärtää nykyajan eläinuhrina.
Kaikista yleisin ruokauhrin muoto on uhraaminen esi-isille. Esimerkiksi Kiinassa, Koreassa ja Japanissa on miljoonia kotialttareita, joissa uhrataan esi-isille monenlaista ruokaa, kuten lihaa, kalaa, vihanneksia, viiniä ja keittoa.
Intialaisessa temppelipalvonnassa jumalankuvia ruokitaan ja saatetaan kylvettää päivittäin maidolla, seesamiöljyllä ja kookosvedellä.
Uushenkisyyden ruokavalion juuret
Nykyajan uushenkisyyden taustat ulottuvat 1800-luvun alun Yhdysvaltoihin. Tällöin pastori Sylvester Graham esitteli ruokavalioita koskevat ajatuksensa, joita 1800-luvun puolivälissä syntynyt spiritualistinen liike alkoi noudattaa.
Grahamin mukaan kokojyväviljatuotteet ja kasvikset ovat henkisesti hyödyllisiä ruoka-aineita, kun taas alkoholi, kofeiini ja liha ovat ylenpalttisen kiihdyttäviä ja siksi vältettäviä aineita. Pysyvän jäljen koko länsimaiseen ruokavalioon ovat jättäneet Grahamin innovaatiot: maissihiutaleet, grahamjauhot ja grahamkeksit.
1800-luvun puolivälissä saksankielisessä Euroopassa syntyi Lebensform-liike, joka idealisoi paluuta luontoon. Ytimessä olivat erilaiset vaihtoehtolääketieteelliset hoidot, vegetarismi sekä kylpylät.
Kannattajat pidättäytyivät alkoholista ja muista stimulanteista sekä suosivat nudismia, väljiä vaatteita ja ulkoilmaharrastuksia. Ruokavaliossa painottuivat raakaruoka ja kokojyväviljat. Liikkeen tunnetuin ravitsemuksellinen innovaatio on mysli.
Leipäjonot
Evankelis-luterilainen kirkko reagoi nopeasti 1990-luvun alun köyhyyteen. ja ensimmäinen ruokapankki perustettiin Tampereelle vuonna 1995. Samana vuonna Suomi liittyi Euroopan unioniin ja alkoi pian ainoana Pohjoismaana vastaanottaa unionin ruoka-apua vähävaraisille.
Vuodesta 1997 lähtien ruoka-apu alkoi tasaisesti lisääntyä. Kirkossa ruoka-apuun on vuosien saatossa suhtauduttu ristiriitaisesti. Yhtäältä ruoka-apu on nähty kristinuskon sanomaan sopivaksi tavaksi auttaa, onhan kristillinen kirkko aina tarjonnut apuaan vähäosaisille lähimmäisenrakkauden nojalla.
Toisaalta kirkossa on katsottu, että hyvinvointivaltiossa syrjäytymisen ehkäisy olisi ensisijaisesti julkisen sektorin tehtävä ja on ongelmallista, mikäli heikosta sosiaaliturvasta johtuvat ongelmat sysätään diakonian vastuulle.
Myös monet tutkijat ovat esittäneet huolensa siitä, että ruoka-avun vakiintuminen voi vähentää poliittista painetta puuttua köyhyyden taustalla vaikuttaviin juurisyihin. Nimenomaan leipäjonoja on Suomessa pidetty köyhyyden symbolina ja ruoka-apua tekona, jolle ei hyvinvointivaltiossa olisi sijaa.
Ruoka-avusta ei ole kattavaa valtakunnallista tilastoa, mutta vuonna 2013 toteutetun tutkimuksen mukaan sitä jaettiin yli 220 kunnassa ja valtaosa ruoka-apua jakavista tahoista oli seurakuntia tai kristillistaustaisia järjestöjä ja yhdistyksiä.
Islam
Islam on saanut vaikutteita juutalaisuudesta, mikä näkyy ruokasäännöksissä ja myös halal-teurastuksessa, joka muistuttaa teurastamista juutalaisen perinteen mukaisesti. Teurastuksessa eläin laitetaan makaamaan vasemmalle kyljelle ja käännetään Mekan suuntaan. Teurastajan tulee olla muslimi tai ainakin hänen tulee kuulua ”kirjakansoihin”, kuten kristittyihin tai juutalaisiin.
Valtaosa maailman muslimeista syö lihaa niin usein kuin mahdollista. Lihan jakaminen on myös yksi yleisimmistä tavoista antaa almuja. Monelle muslimille lihansyönti on itsestään selvä asia, joka kuuluu jokapäiväiseen elämään, eikä sitä juuri kyseenalaisteta.
Eettiset kysymykset eläinten käyttämisestä ravintona eivät ole nousseet kunnolliseen keskusteluun, eikä aihe islamilaisesta kasvissyönnistä ole tälläkään hetkellä yleistä. Monet uskonoppineet ovat vahvasti puolustaneet lihansyöntiä. Perusteluissa on jopa viitattu kasvissyönnin olevan islamin vastaista. Kuitenkin kasvava joukko kasvisruokavaliota noudattavia muslimeja pitää asiaa esillä internetissä.
Virpi Mäkinen, Heikki Pesonen ja Risto Uro (toim): Pyhä, paha ruoka. Uskonnon ja etiikan näkökulmia. 378 sivua. Gaudeamus Oy.
