Vaikka Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ei muuta Pohjolaan kohdistuvaa uhkakuvaa, parantaa se merkittävästi Naton kykyä puolustaa jäsenvaltioitaan alueella. Näin sanoo kenraalimajuri evp ja Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun ex-rehtori Karlis Neretnieks.
Neretnieksin Helsingissä maaliskuun lopussa järjestetyssä seminaarissa pitämän puheen on nyt julkaissut Ruotsin kuninkaallinen sotatieteiden akatemia.
Puheessaan kenraali arvioi, että Pohjolaan kohdistuvia uhkia ovat Venäjän suunnalla etenkin Kuolan niemimaan tukikohdat ja ydinaseet sekä Venäjan mahdolliset intressit Baltiassa. Kenraali pohtiikin nämä uhkakuvat huomioon ottaen, miten Suomi ja Ruotsi voivat Nato-jäseninä vahvistaa alueen puolustusta.
– Ensinnäkin on tehtävä selväksi, että puhumme kahdesta eri tilanteesta, signaloinnista rauhan aikana sekä toimista sota-aikana. Ero näkyy kaikkein selkeimmin Baltiassa, Neretnieks sanoo.
– Baltiassa Naton monikansalliset ja vaihtuvat EFP-joukot eivät pyri puolustamaan maita hyökkäykseltä. Joukot ovat liian pieniä torjuakseen Venäjän hyökkäyksen. Niiden päällimmäisenä tavoitteena on korostaa, että koko puolustusliitto vedettäisiin mukaan jos Venäjä hyökkäisi johonkin Baltian maista.
Suomen ja Ruotsin on luonnollisesti osallistuttava EFP-joukkojen toimintaan, Neretnieks jatkaa, mutta maiden on myös mietittävä rooliaan todellisessa konfliktissa.
Sotatilassa huomiota on kiinnitettävä Itämeren laivakuljetusten turvaamiseksi, Neretnieks sanoo. Naton laivastoyhteistyötä on tiivistettävä, eikä aluksia nytkään ole tarpeeksi torjumaan Venäjän uhkaa.
– Koska uhka todennäköisesti tulee koostumaan venäläisistä sukellusveneistä, miinoista ja erityyppisistä ohjuksista, on suunnitteilla olevilla aluksilla oltava kyky torjua tämän kaltaisia uhkia, Neretnieks kehottaa.
Ruotsin Göteborgista voi sotatilassa tulla myös Suomelle merkittävin satamakaupunki, jolloin myös Pohjanmeren ja Skagerrakin puolustusta on pohdittava, Neretnieks toteaa.
Pohjois-Skandinavian maantieteellisesti laajan alueen puolustaminen tulee sotatilanteessa olemaan lähinnä Suomen ja Ruotsin vastuulla, ja siihen tarvitaan nykyistä enemmän joukko-osastoja, Neretnieks arvioi. Norjan keskeisin tehtävä on merellä, eli estää venäläisten eteneminen Norjanmereltä kauemmas Atlantille.
Baltian puolustaminen on haastavaa, sillä maiden omat resurssit eivät siihen riitä, Neretnieks toteaa. EFP-joukkojen merkittävä vahvistaminen tulee kalliiksi, joten vaihtoehtona on ulkomaisten joukkojen nopea siirtäminen Baltian maiden avuksi sodan syttyessä.
Tässä skenaariossa Ruotsilla on tärkeä rooli, sillä esimerkiksi Ruotsin itärannikon Nynäshamnista joukkojen kuljettaminen lautalla Latvian Liepajaan ei veisi kymmentä tuntia enempää. Ruotsalaisten prikaatien nopealla siirtämisellä Baltian voisi jännittyneessä tilanteessa olla huomattava pelotevaikutus, Neretnieks uskoo.
– Myös Suomella, vaikka se itse etulinjan maana tarvitsee maajoukkoja, voisi olla syytä pohtia jos Viroon voitaisiin nopeasti lähettää joitakin joukkoja.
Puheensa lopussa kenraali Neretnieks tiivistää neuvonsa Suomelle ja Ruotsille.
– Ruotsin on luotava organisaatio joka pystyy tukemaan ja osallistumaan operaatioihin Suomessa ja Baltiassa, Suomen on taas jatkossakin priorisoitava omaa aluepuolustustaan, hän sanoo.
Lite påskläsning om Sveriges och Finlands roll i Nato. Kan kanske också väcka några tankar om hur vi kan bidra till att undvika ett nytt 9.april i det nordisk-baltiska området. https://t.co/hahUfQB4D2
— Karlis Neretnieks (@neretnieks) April 9, 2023
