Suomen lähiöissä on tapahtunut vähittäinen mutta raju väestömuutos: 2020-luvun taitteessa lähiöiden asukkaista enää 14 prosenttia oli lapsia. Lähiöt harmaantuvat ja köyhtyvät, ja niissä asuu yhä enemmän etnisiä vähemmistöjä.
Kehitys on johtanut myös palvelujen yksipuolistumiseen. Asiat käyvät ilmi Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston tuoreesta Re: Urbia -tutkimuksesta.
Osa lähiöistä pärjää hyvin, mutta heikossa asemassa olevia lähiöitä on etenkin taantuvilla alueilla.
– Väestöään menettävillä alueilla lähiöiden kehitykseen liittyy erityisiä haasteita. Tarkastelimme kaikkia suomalaisia lähiöitä, ja piirtyi kuva siitä, että kun seutu on supistuva, vapailla markkinoilla ei ole kasvavien seutujen tavoin investointikiinnostusta. Jäljelle saattavat jäädä vain ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta valita muuta, kaupunkimaantieteen dosentti Venla Bernelius Helsingin yliopistosta toteaa Verkkouutisille.
Kasvualueillakin on huonossa asemassa olevia lähiöitä, joiden asuntokanta tai asukasrakenne on yksipuolinen.
Erilaisista lähiöistä Re: Urbia -tutkimuksen pääkohteeksi valikoituivat Helsingin Kontula, Espoon Matinkylä, Vantaan Koivukylä-Havukoski, Tampereen Peltolammi-Multisilta ja Jyväskylän Huhtasuo.
On hälytysmerkki, jos ruokakaupat vetäytyvät
Lähiöiden eriytyminen luo eriarvoisuuden kokemuksia ja pahimmillaan väkivaltaa, kuten joidenkin Ruotsin lähiöiden tilanteista tiedetään – joskin Venla Berneliuksen mielestä Ruotsin lähiöistä on puhuttu Suomessa ”aika raflaavasti”. Suomen tilanne on hänen mukaansa paljon parempi.
–Tilanne on hyvin erilainen kuin Ruotsissa: asuntopolitiikka ja koulutusjärjestelmämme ovat erilaiset. Meilläkin silti näkyy viime vuosikymmeninä lisääntynyt sosiaalinen ja alueellinen eriytyminen, jota esiintyy Euroopassa hyvin laajasti. Ja kun se paikantuu alueellisesti, voi syntyä kokonaisia yhteisöjä, jotka voivat kokea jäävänsä syrjään, Bernelius toteaa.
Laajojen ryhmien ulkopuolelle jäämisen kokemukseen liittyy turvallisuusriski. Esimerkiksi Ruotsin Göteborgissa ja Malmössa sekä Tanskassa on jo joitakin lähiöitä, joissa on niin rauhatonta, että yksityiset yritykset vetäytyvät muualle.
–Ruotsissa ja Tanskassa on asuinalueita, joilla ei ole enää ruokakauppaa, koska kauppiaat kokevat, että siellä on liikaa levottomuutta ja järjestyshäiriöitä. Se on suuri uhka, Bernelius sanoo.
Suomen lähiöissä ollaan Berneliuksen mukaan vielä kaukana tästä.
Taustalla työelämän suuri muutos
Suomalaisten lähiöiden kehityssuuntaan on Berneliuksen mukaan monia, laajoja syitä. Alun perin lähiöt syntyivät vastauksena valtavaan rakennemuutokseen: maa- ja metsätaloudesta elantonsa ansaitsevan väestö vähentyi vuoden 1950 noin miljoonasta vuoden 1975 noin 300 000:een.
–Lähiöt näyttäytyivät työssä käyvän väestön alueina, mutta vähitellen niihin on valikoitunut pienituloisuutta ja työttömyyttä. Meiltä on hävinnyt paljon työpaikkoja, joissa voi toimia vähäisellä koulutuksella, Bernelius sanoo.
Vanhoissa lähiöissä lasten määrä vähenee myös siksi, että kaupunkiin muuttaneiden perheiden lapset ovat aikuisina muuttaneet pois. Väestö ikääntyy kovaa vauhtia, eikä useimmille alueille tule enää uusia lapsiperheiden muuttoaaltoja.
Lapsiperheet ovat alueellisesti eriytyneempiä kuin muu väestö.
–Lapsiperheet väistävät sosiaalisia häiriöitä, kuten näkyvää päihteiden käyttöä ja siitä syntyvää turvattomuutta. Lasten kasvuympäristöä tarkastellaan erityisen sensitiivisten lasien läpi. Korkeasti koulutetuille koulujen sosiaalinen ympäristö on myös olennainen tekijä. Tämä tuottaa helposti kierteen, jossa eriytyminen ruokkii lisääntyvää eriytymistä, Bernelius toteaa.
Jos on varaa valita, asumispäätöksiin vaikuttavat myös alueen arkkitehtuuri, palvelut, siisteys sekä ympäristö viheralueineen.
Tilanteeseen on erilaisia ratkaisumalleja
Lähiöiden tilanteiden korjaamisessa ensimmäinen askel on Venla Berneliuksen mukaan ymmärtää, mitä on tapahtumassa. Tutkimushankkeet eivät paikkaa sitä, että kansallinen seuranta on vähäistä.
Tilannetta voitaisiin parantaa miettimällä jatkossa entistä tarkemmin sitä, millaista asuntotuotantoa minnekin sijoitellaan. Myös julkisten palveluiden sijoittuminen on Berneliuksen mukaan tärkeämpi asia kuin on ehkä oivallettu.
–Usein ajatellaan, että keskittäminen on hyvä ratkaisu, kun halutaan järjestää palvelut tehokkaasti ja laadukkaasti. Lähiöiden näkökulmasta julkisten palveluiden sijainti voi kuitenkin olla keskeistä. Ihmisille tulee sellainen olo, että yhteiskunta on läsnä ja heistä välitetään, hän sanoo.
Berneliuksen mielestä Suomessa tulisi käydä kansallista keskustelua siitä, millä logiikalla julkisia palveluita sijoitellaan. Miten voitaisiin tukea alueiden yhtenäisyyttä ja yksityisten palveluiden toiminnan edellytyksiä?
Lasten määrän vähenemisestä huolimatta kouluilla on Berneliuksen mukaan yhä suuri merkitys lähiöissä, ja kouluihin investoiminen kannattaa. Kouluilla on myös mahdollisuus luoda yhtenäisyyttä erilaisten ryhmien välille.